Mitä kuuluu? Missä mennään?

Edellinen blogin päivitys on kesältä ja nyt on jo melkein talvi, ainakin kelien puolesta.

Aika on mennä hujahtanut vauhdilla, ihan huomaamatta salakavalasti normi arkea pyörittäessä. Töitä, ulkoilua, treeniä, kisoja, muutamia eläinlääkäri- ja osteopaattireissuja ja niin edelleen.

Jos aloitetaan noista ei-niin-hyvistä uutisista, jotka liittyvät lähinnä Kitsiin. Ensin syksyllä Kitsi loukkasi oikean takajalan metsälenkillä. Ihan vaan astui huonosti johonkin ja oli sen jälkeen kolmijalkainen. :( Mitään poikkeavaa en itse tuosta löytänyt, mutta onneksi osteopaatti Jerry Ketola oli tulossa Jyväskylään ja saimme vielä ajan hoitoon. Jerry ei myöskään löytänyt jalasta mitään suurempaa, mutta selkeästi Kitsi ei varannut painoa takajaloille tasaisesti ja lihaksista löytyi kireyttä - todennäköisesti siis lihasvenähdys. Kipulääkkeillä ja hihnalenkkeilyllä lähdettiin hommaa korjaamaan. Tästä kun selvittiin, lähes samoin tein jouduttiin lääkärireissulle virtsatietulehduksen takia. Kaksi antibioottikuuria tarvittiin pöpön taltuttamiseen, mutta nyt onneksi vaikuttaisi Kitsi olevan taas kaikin puolin kunnossa. Onneksi vihdoin!

Ike on hoitanut harrastuskoiran virkaa ihan kiitettävästi. Ollaan treenattu omassa viikkotreeniryhmässä, aluevalmennuksen treeneissä ja mm Kataisen Harrin ja Huotarin Peten koulutuksissa. Kisojakin ollaan muutamat kierretty ja niin siinä lopulta kävi, että kakkosluokka kutsui! Toinen LUVA saatiin lokakuussa omissa kisoissa.

Viimeinen LUVA ja SERT saatiin Tampereella 4.11 iltakisoissa.

Muutamat kisat olisi vielä tälle vuodelle tarkoitus juosta ja sitten jäädään ansaitulle talvitauolle.

Harmaata!

Harmaa syksy. Lokakuussa suru on ollut pääosassa, jätimme äidille jäähyväiset. :( Kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Onneksi nuo karvakorvat pitää väkisin liikkeellä ja osaavat lohduttaa loistavasti. Muruset!

Syksyyn on mahtunut koirien huoltoa fyssarikäyntien muodossa. Kitsiä hoidettiin pariin otteeseen ja selkäjumit alkaa olla voitettu. Ike selvisi vähemmällä, takareisissä ja selässä hieman kireyttä. Kotijumpat täytyy taas aktivoida!

Iksu on päässyt muutaman kerran aksaamaan. Muutama viikko sitten Teemu Linna oli jälleen Jattilassa kouluttamassa ja huisin hyvät treenit meille vetikin. Rytmitystä ja perusohjausta taottiin taas ohjaajan kaaliin ja kyllä sinne jotain upposikin. Teimme kaksi eri treenipätkää (ratapiirroksessa vihreät ja valkoiset numerot).

 

Tänään alkoi taas Julian vetämät valmennukset Haukkuvaarassa. Mukana on kymmenen Jattilaista, treenejä talven aikana viidet. Tämän päivän rata alla. Tehtiin molemmat pätkät ja ihan mukavasti meni. Haastavin kohta 1-19 pätkässä oli selkeästi radan lopussa, eli 17-19. Iksu ampui ihan tykillä suoraan hypyltä 17 putkeen. Oli pakko tehdä ihan kunnon haltuun otto jo ennen hyppyä 17, jotta koira oli kuulolla. Ja Julia oli lisäksi tukkimassa putken suuta... Näitä haltuunottoja tarttis varmaan treenata lisää.
Toisen treenin (numerot 20-34) haaste meille löytyi myös pätkän lopusta. Puomilta kepeille tehtiin muutamaan kertaan, mutta sitten lopulta ihan onnistuneesti. Testasimme myös kepeille vientiä sylkkärillä ja sehän hitsi vie toimi nätisti. Olenpa kyllä ylpeä pikkupojasta! :)

Kärmeksen kohtaaminen

Viikko sitten sunnuntai-iltana olimme metsälenkillä Kivilammen takana, nautiskelimme mustikoista ja löysimme jopa muutaman kantarellin. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, kun Kitsi jättäytyi jälkeen ja jouduimme sitä jopa odottelemaan. Ensin ajattelin, että mustikat vain vievät voiton matkan jatkamisesta, ne kun ovat Kitsin suurta herkkua. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun koira viimein saavutti meidät ja laittautui samoin tein pitkälleen, tajusin ettei kaikki ole ihan ok. Tutkin jalat pikaisesti, mutta mitään näkyvää vikaa en huomannut. Oikea takajalka ei näyttänyt kuitenkaan toimivan ihan normaalisti. Seuraavaksi suunta suorinta tietä autolle, matkaa sinne oli kuitenkin toista kilometriä. Loppumatkasta jouduin jo laittamaan Kitsin hihnaa, jotta saimme pidettyä edes jonkinlaista vauhtia. Kaksikymmen kiloisen koiran kantaminen kävi kyllä mielessä, mutta kivikkoinen polku olisi tehnyt tehtävästä vähän liian haastavan. Tilanteesta olisi puuttunut vielä se, että olisin taittanut omatkin jalkani.

Autolle ja kotiin tutkimaan, mikä jalkaa vaivaa. Löysinkin selvästi turvonneen ja aristavan kohdan oikeasta takajalasta. Karvat pois ja syy tilanteeseen selvisi heti: kaksi punaista jälkeä ja mustunut kohta. Perhanan kyy! Soitto päivystävälle eläinlääkärille Tuhatjalkaan ja sieltä käskettiin tulemaan heti paikalle.


Puremasta noin tunti, turvotus tässä vaiheessa lähinnä puremakohdassa

 

Olimme lääkärissä vähän yli yhdeksän ja pääsimme hoitoon heti. Lääkäri tutki jalan ja sanoi selväksi tapaukseksi. Koira nesteytykseen ja kipulääkettä kankkuun. Tässä vaiheessa Kitsi ole selvästi kivulias ja käveleminen todella hankalaa. Siirtyi kuitenkin omin jaloin huoneesta toiseen ja pääsimme odottelemaan nesteytyksen ajaksi rauhallisempaan tilaan.

Tipassa

Pari tuntia siinä vierähti ja yhdentoista jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään kotiin. Homma ei kuitenkaan ollut vielä siltä päivältä ohi. Ohjeeksi saimme runsasta juomista ja virtsan pitäisi myös alkaa erittymään. Kitsi joi hyvin pienellä lihatilkalla höystettyä vettä ja yhden maissa yöllä päästiin pissalle. Vielä lisää juomista ja torkkujen välillä käytiin ulkona. Yö meni omalta osaltani melko vähillä unilla, mutta onneksi Kitsi näytti kuitenkin alkavan toipua.

Aamulla hain apteekista kipulääkkeet ja vahvat opioidit veivät Kitsin tehokkaasti tokkuraan. Muutama päivä menikin sitten ihan huumeissa, mutta nyt viikon jälkeen tilanne näyttää hyvälle. Ensi viikolla täytyy käydä kontrolli verikokeissa ja toivotaan parasta, ettei myrkky ole tehnyt kovin suurta tuhoa.

Puremakohta vuorokauden jälkeen: turvotus levinnyt koko jalkaan ja mustelma suurentunut.

Neljä vuorokautta puremasta. Toisena aamuna puremakohdasta tuli hieman verta,
nyt kohtaan on muodostunut rupi. Jalka edelleen turvoksissa ja musta. 

Viikko puremasta, turvotus ja mustelma hävinnyt lähes kokonaan. 

Kitsi lähestulkoon oma ihastuttava itsensä. :)

Kurssitusta, kisat ja osteopatiaa

Viime viikkoina on huilattu paljon, mutta käyty myös muutamat kurssit Iken kanssa. Pallien poistosta on jäljellä muisto vain, lähinnä ruttuiset rusinat. ;) Leikkauksesta toipuminen kävi kovin nopeasti, vähän turhankin nopeasti, mutta joka tapauksessa agilitystä pidettiin totaalitauko reilun kuukauden. Pari kertaa käytiin hallilla treenaamassa istumista, mutta siinäpä se sitten olikin.

Varsinaiset aksatreenit aloitettiin viimeisellä Julian valmennuksella Haukkuvaarassa. Meidän osalta treenit ei ihan putkeen menneet, oli nimittäin ihan pikkuisen vire tapissa pikku-poijjalla! Ja mm. pujottelu oli unhoittunut kokonaan. Tässä vielä ratapiirrokset treeneistä.

Eilen olimme Jattilassa Katja Ojansivun kurssilla ja käytimme oman aikamme suurimmaksi osaksi lähtötilanteen treenaamiseen. Hyviä vinkkejä Katjalta tulikin ja lähdemme testaamaan, kuinka ne käytännössä saadaan toimimaan.

Lähtöongelmaan haemme ratkaisua myös Etoelävän häiriöt ja hallinta kurssilta. Ensimmäinen kerta teoriaa olikin jo ja huomenna aloitetaan koirien kanssa. Mielenkiinnolla odotan tätä ja toivottavasti saadaan hyviä neuvoja ja opastusta ihan normielämäänkin. :)

Kitsi pääsi huikean puolen vuoden kisatauon jälkeen taas radalle. Toukokuun perinteikkäät Äitienpäiväkisat pidettiin ei-perinteisesti jo lauantaina. Tuomari oli kuitenkin hyvinkin perinteisesti Sisko Pulkkinen. Kaksi agilityrataa oli tarjolla, molemmat profiililtaan oikein mukavia.
Ensimmäisellä radalla Kitsu ei meinannut pysyä nahoissaan ja lähti hiippailemaan lähdössä. Ykkös rima ei tästä tykännyt ja siitä vitonen. Muuten virheetön rata, sijoitus 7, mutta ohjaaja oli totaalisen kuutamolla.

Toisella radalla saatiin puristettua nolla, sijoituksella 4. Ohjaajan kisaamattomuus kuitenkin näkyy ja radalla olin useampaan otteeseen koiran tiellä ja menossa itse esteille... Onneksi Kitsi on niin taitava ja hoitaa homman, kuin homman kotiin! Lisää kisoja pitää saada alle, jos meinataan SM:iin lähteä!

Viime tiistaina Kitsi ja Ike kävivät osteopaatti Jerryllä hoidettavina. Molemmilta oli kyllä hyvinkin tarvetta käsittelylle, Kitsillä lanneranka ja Ikellä rintaranka. Kitsin ongelmajalasta, oikeasta etusesta, löytyi myös kireä hauis (jänne). Samaa kohtaa hoidettiin myös reilu vuosi sitten, kun jalkaa sairastettiin. Onneksi mitään pahempaa ei tälläkään kertaa löytynyt!

Loppuun vielä muutama kuva Iksu "the pojan-tylleröstä" ja Kitsistä!

Niks ja naks

Niin siinä sitten kävi, että lääkäritäti teki niks ja naks, lähit Iksulta pallit veks! Toivotaan, että pikkumies muuttaa edes hieman viisaammaks. ;)

Kastraatiopäätös kypsyi tässä talven aikana ja lopullinen päätös syntyikin sitten hyvin nopeasti. Ike ei tosiaankaan ole mikään hormoonihyrrä tai ongelmatapaus pahimmasta päästä, mutta keskittymiskyvyn puute, tietty heräilevä puollustusvietti  ja machoilu puhuivat toimenpiteen puolesta. Ja kun jalostuskäyttökään ei nyt mikään pakollinen juttu meille ole, niin en oikein keksinyt järkevää syytä säilyttää Iksun "miehisyyttä".

Toimenpideaika varattiin torstai-illaksi Animagille Palokkaan ja sinne pieni mies jätettiin unille.

Vajaan tunnin kuluttua palasimme hakemaan heräilevän toipilaan kotiin. Juuri ja juuri tolpillaan pysyvä koira autoon ja särkylääkkeet mukaan. Muuten hoito-ohjeiksi tuli 10 päivän hihnalenkki- ja kauluripakko. No, kaulurin voi korvata housuilla silloin, kun Iksu ei ole itsekseen. Pääasia on, ettei poitsu pääse nuolemaan haavaa. Ainakaan tähän mennessä haava ei ole ollut ollenkaan kiinnostava, eikä siis varmaan kipeäkään. Meno tahtoo jo nyt yltyä mahdottomiin sfääreihin, saa nähdä minkälaista aktivointia tarvitaan viikon kuluttua! ;)

Ensimmäinen ilta kaulurin kanssa oli hieman epämieluinen, johtuen varmaankin osittain krapulasta. Kitsi oli myös hyvin huolissaan pikkuveikasta ja halusi osallistua potilaan hoitoon. Yritti ensin jopa tunkea itsensä samaan pönttöön, mutta totesi onneksi paremmaksi vaihtoehdoksi olla vaan ihan lähellä!

Nyt pari vuorokautta leikkauksen jälkeen elo pönttöpäänä luonnistuu kuin näin olisi ollut aina. Häntä heiluu ihan jatkuvasti ja elämä on vaan niin nastaa! Iksu myös tunkee itse päänsä takaisin kauluriin, kun sitä laitetaan takaisin ulkoilujen ja ruokailun jälkeen. Oven pielet paukkuu, jalat on mustelmilla, eikä portin avaaminenkaan tuota ongelmia. Lisäksi Ike on keksinyt oivan tavan kauhoa tavaroita, mm. sukkia kauluriin, kuljetella niitä ympäriinsä ja välillä antaa kunnon tapporavistukset saalille!

Saas nähdä onko tuosta operaatiosta mitään hyötyä! Toiveissa kun olisi, että aivot löytyisivät jostain (missä ikinä ovat piilosilla olleet) ja jonkinmoinen keskittymiskyky myös! Ans kattoo ny... Jospa kuitenkin pallitonna on hyvä olla! ;)

"Pattitilanne", kisa- ja treenikuulumiset

Simmin kuulumisia; mummeli menee taas kaikille neljällä jalalla, vaikkakin takajalat tulevat ns. jälkijunassa ja elävät himan omaa elämäänsä. Ongelmia aiheuttaneet paise ja syylä ovat tällä erää kokonaan poissa. Kiva, kiva.

Kitsin kanssa käytiin juoksemassa kisat Laukaassa, kolme starttia Jari Helinin ratoja. Tuloksena 1 x nolla, sijoituksella 3. Jee, palkinnoilla! Toiselta agiradalta napsahti vitonen puomin ylösnousulta ja hyppärillä yksi rima putosi huonon ohjauksen johdosta. Kahden jälkimmäisen radan yhteistuloksilla (10) olimme K-S Piirinmestaruushopealla makseissa. Kolmen vuoden kultaputki siis katkesi, mutta toisaalta eipähän tarvitse enää neljättä kertaa raahata pokaalia kaiverrettavaksi. ;)

Iksu-poju on käynyt ahkerasti treenaamassa ja jopa muutamissa möllikisoissa (hyppy-putkiluokissa). Laukaassa elokuun lopulla sijoituimme nollatuloksella toiseksi, Taitavien tassujen mölleissä irtosi voitto huikealla 11,78 sekunnin ajalla (10 estettä) ja eilen JAT:n Jatbailuissa kipitimme 2 x kolmossijalle (molemmilla radoilla yksi este väärin).

Viikkotreenien lisäksi Iksu on päässyt myös kursseilemaan Sanna Lehtosen ja Jenna Caloanderin yhden päivän mittaisissa agikoulutuksissa. Tulevana viikonloppuna mennään Savikon Sepon kurssille. Hyppytekniikka on kuulunut edelleen ohjelmaan ja tässä video Iken tämän hetkisestä korkeuden arvioinnista. Tekniikkatreenissä korkeus on siis ollut 60 cm ja kohtuullisesti tuo menee. Katsotaan mitä Ulla sanoo lokakuussa, kun tulee taas Jyväskylään Jattilaisia kurssittamaan.

Jatkoajalla

Vielä saatiin mummelille jatkoaikaa. Olin jo tässä reilu viikko sitten kutakuinkin varma, että Simmin päivät olivat nyt sitten tässä. Olin valmistautunut pahimpaan niin, kuin siihen nyt ylipäätään voi valmistautua, surrut ja murehtinut. Kaikki alkoi yli kolme viikkoa sitten, kun huomasin Simmin ontuvan pahasti vasenta etujalkaa. Hetken jalkaa tutkittuani löysin pienen syylämäisen patin varpaiden välistä ja sitä mummeli aristi selvästi.

Jouduimme tietenkin odottelemaan viikonlopun yli tiistaihin ennen, kuin pääsimme lääkärille. Pahkura oli hieman kasvanut tuossa ajassa ja käveleminen oli entistä huonompaa. Linkutimme Tassuvaaran vastaanotolle ja lääkäri Marjut tutki tassun ja sanoi sen olevan kokonaisuudessaan hieman turvonnut ja varsinkin syylä oli punoittava ja tulehtunut. Saimme antibioottikuurin ja kipulääkkeet kotiin viemisiksi, muuta tuolle ei oikein voinut siihen hätään tehdä.

Kipulääkkeet ja antibiootit auttoivat vain hieman, antibiootit lähinnä rauhoittivat Simmin vuotavat silmät, mutta syylä jatkoi kasvamistaan. Seuraavalla viikolla taas soitto lääkärille ja uusi aika perjantaiksi. Tälle reissulle lähdinkin sitten mielessä ajatus, ettei mitään ehkä olisi enää tehtävissä. Yli neljätoista vuotiaalle koiralle kun ei ole oikein järkevää alkaa kovin suuria operaatioita tekemään, ei ainakaan koiran kannalta ajateltuna.

Marjut-lääkäri tutki tassua uudelleen, jalka ei ollut enää aivan niin turvonnut, vaikkakin syylä oli kasvanut selvästi ja kipeäkin se oli vielä. Jotain uutta kuitenkin löytyi, syylän alla/vieressä oli selvästi tuntuva paise. Pahkura vaikutti olevan ns. irtonainen, mutta tosi kipeä ja todennäköinen syy ontumiseen. Päädyimme siihen, että jalka kuvataan ja katsotaan sitten, mitä tehdään. Simmi antoi kohtuullisen hyvin kuvata jalan ilman mitään rauhoituksia ja kuva näytti onneksi sen, ettei varpaiden luustossa ollut poikkeavuutta. Uusi antibioottikuuri, saman tien 17 vuorokautta, matkassa lähdimme vielä koko porukalla kotiin.

Nyt kuuria on syöty reilu viikko ja pahkura on pienentynyt selvästi, syylä on kutistunut myös ja ontuminen loppunut lähes kokonaan. Mummeli on myös piristynyt päivä päivältä ihan silmissä ja mennä lemputtaa taas omalla tyylillään, välillä pukkihyppyjä tehden. Nyt mennään siis jatkoajalla ja nautitaan näistä päivistä, jotka saadaan vielä viettää yhdessä.

Muutama alkukesästä otettu kuva mummelista. Silloin ei vielä ollut tietoakaan tulevasta tassuongelmasta.

Potkua kankkuun

Kitsi aloitti kunnonkohotuskampanjan Hannelen vesijuoksumatolla. Tarkoitus on nyt rypistää viiden kerran pikakuuri ennen SM:iä, kaksi treeniä jo takana. Homma ei kyllä onnistuisi ilman Penttisen perheen ystävällistä avustusta. Maria on kuskannut Kitsin ja Elmon treeneihin, hoitanut siis koko shown ja minä olen ollut töissä.

Puhelimeen ilmestyy vaan kuvia siitä, kuinka Kitsi treenaa:

 

Ja kuinka Kitsi viihdyttää kaikella antaumuksella Jesperiä Penttisillä:

Iso KIITOS Marialle avusta, olet korvaamaton! :) 

Hyppykurssia ja juhlahumua

Kitsin jalan paraneminen on hyvässä vauhdissa. Pönttöpää vaan ei oikein tahdo viihtyä pönttönsä kanssa, vaikka alkaakin jo tulla sen kanssa kohtuullisesti toimeen. Kolinalla mennään päin seiniä, ovenpieliä ja kaikkea mahdollista eteen tulevaa. Toivottavasti paraneminen jatkuu samaan malliin ja tikeistä päästään loppuviikolla.

Viisi tikkiä siihen tuli.

Pönttöpää täällä.

Ike toimitti harrastuskoiran virkaa ahkerasti koko viikonlopun. Olimme Kaukosen Ullan hyppytekniikkakurssilla ja opittiin taas kovasti uutta. Iken hyppy näyttää ikäisekseen ihan hyvältä, sen kroppa alkaa olla valmis rimojen korkeuden nostoon ja pikkumies osaa hyvin hakea itse oikean suoritustavan muuttuvassa tilanteessa.

Lauantaina tehtiin ainakin minun mielestä todella haastavat treenit. Ensin perussarjaa kahdeksalla hypyllä, rimakorkeudet 25 cm ja sitten korkeudenarviointia aina 45 senttiin saakka. Tuo kahdeksan hypyn sarja meni hienosti ja mukaan otettiin myös ohjaajan liike, sekä sarjalle tulo vauhdissa. Kaikki ihan uusia juttuja ja Iksu selvitti ne taitavasti. Muutaman kerran tosin parin viimeistä aitaa meni yhdellä loikalla, mutta kyllä sitä malttiakin löytyi.

Sunnuntaina teimme lyhennettyä Setpointia ja alastuloharjoitusta. Tuossa alastulossa oli varmaankin suurimmat haasteet ja selvästi alkoi väsymyskin painaa. Uusien treeniohjeiden kanssa lähdetään siis matkalle kohti maksikorkeuksia. Ja varsinkin etupään syvät lihakset kaipaavat lisää harjoitusta, jumpat jatkuu siis.

Viikonloppu päättyi iloisissa merkeissä oikein kunnon 10-vuotiskemuihin. Treenikamu sheltti Elmo täytti pyöreitä vuosia ja pikkuherran hoviväki (Maria ja Joonas) oli järjestänyt tarkkojen ohjeiden mukaiset juhlat hallille. Tarjolla oli monenlaisia herkkuja niin karvaisille, kuin vähemmän karvaisille vieraille. Ohjelmassa oli tieto- ja nakinsyöntikilpailut, sekä tietysti rentoa seurustelua. Osallistuimme juhliin Iken kanssa hyppytreenien päätteeksi ja paikalla oli melkoinen joukko tuttua agiväkeä. Kiitos Elmo huikeista juhlista, meillä oli niiiin mukavaa! :)

Synttärisankari terävänä!

NAM!

Voihan varvas

Voihan murheenkryyni! Lähes saman tien, kun Kitsin etujalka on alkanut kestää kutakuinkin normaalin liikkumisen, kävi taas kehnosti. Tämän iltaiselta Hiihtomaan metsälenkiltä kiirehdittiin sitten suorinta tietä eläinlääkärille.

Kesken lenkin huomasin Kitsin pysähtyvän nuolemaan jalkaansa ja menin mukaan ihmettelemään, mitä sieltä löytyy. Ja verinen varvashan sieltä löytyi. Ikävästi olimme vielä kohtuullisen kaukana autosta, keskellä metsää. Pikaisen tilannearvion tehtyäni laitoin Kitsin hihnaan, puhelimen navin päälle ja suuntasimme suorinta reittiä autolle. Onneksi haava ei vuotanut pahasti.

Autolle päästyämme puhelin soittokäyttöön ja metsästämään eläinlääkäriä kellon ollessa 18:45. Onneksi Vaajakosken Univet on tiistaisin auki aina klo 20 saakka ja siellä oli jopa aikaa ottaa meidät vastaan. Viiden minuutin kuluttua olimme lääkärillä ja Kitsi hoitopöydällä. Rauhoituspiikki kankkuun ja unille. Haavan huuhtelu, v-mallisen palkeenkielen reunojen siistiminen, tikkaus ja jalan paketoiminen vei kaikkinensa reilun tunnin. Kotiin lähdimme hoiperrellen antibiooteilla, kipulääkkeillä ja hoito-ohjeilla varustettuina.

Nyt sitten odotellaan 10-12 päivää tikkien poistoon ja toivotaan, että varvas alkaa parantua hyvin ja pikaisesti. Lopuksi vielä kuva, joka kertoo kaiken Kitsin fiiliksistä!

Reissussa ja kuntoutussuunnitelmia

Jalkapuoli-Kitsin tilannekatsaus: kaksi viikkoa sitten maanantai-aamuna hyppäsimme Kitsin kanssa Marian kyytiin suuntana Helsinki ja osteopaatti Jerry. Matkassa olivat myös Vertti ja Jesper, sekä Vaajakoskelta mukaan lähti vielä pikku-Ruu. Jokaisella koiralla omat vaivansa ja tarkoitusta oli tietysti saada hoitoa ja helpotusta.
Pienen jaloittelun jälkeen Kitsi pääsi käsittelyyn ensimmäisenä. Kireyttä siellä ja täällä (mm. selässä, takasissa) ja varsinkin oikeassa etusessa. Hoito alkoi tehota hyvin ja kireydet helpottaa. Loppujen lopuksi Kitsi rentoutui silmin nähden ja antoi hyvin käsitellä myös tuon murheenkryyni -jalan.
Siinä se päivä sitten menikin; neljän koiran hoidoissa, poiketessa Halvan tehtaanmyymälään, ruokaillessa ja pikaisessa visiitissä Ikeaan hakemassa koirille tuliaisia.
Jerryltä saatiin ohjeeksi huilata vielä viikko-pari ja alkaa aktivoimaan oikeaa etujalkaa. Tavoitteena siis saada jalan käyttö/hallinta/tuntuma palautumaan entiselleen. Siis siihen tilanteeseen, missä oltiin ennen syksyistä ensimmäistä jalan telomista. Jumppa mm. tasapainotyynyn avulla aloitettiin tällä viikolla ja jatketaan ahkerasti 3-5 kertaa viikossa. Tänään Kitsi pääsi ensimmäistä kertaa neljään viikkoon vähän myös painimaan Iken kanssa. Voi mitä riemukasta menoa se olikin, koirien mielestä vaan ihan liian lyhyesti. No, jos jalka tämän kestää hyvin, niin uusinta on tiedossa. :)



Kitsi ja Kitsin rakkaat Ikean rotta-tuliaiset.

Myös Iksu osaa "hoitaa" rottia.

 

Ja muutama kuva tämän päiväisestä ulkoiluista. Sää oli ainakin kohdillaan!

 

Rakas mummeli. :)

Jäähyllä.