Jouluja!

Joulu tuli ja meni! Mukavaa ja rauhallista.

Muutama vapaapäivä vielä jäljellä ja tarkoitus olisi nautiskella ihan tekemättömyydestä. Välillä näinkin, kun koko joulukuu on ollut yhtä huisketta töiden puolesta.

Rentouttavaa loppu vuotta itse kullekin!

Lisää kisakokemuksia ja synttärihuumaa

Johan nyt jotakin; hetki sitten noustiin kakkosiin ja nyt meillä on jo kaksi luvaa tästäkin luokasta! Ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos saatiin Tampereella 20.11 agiradalta ja toinen Jyväskylästä 27.11 hyppyradalta. Molemmat kakkos sijoituksilla. Nyt huilitaan kisoista tovi ja treenitaukokin on suunnitteilla joulu-tammikuun vaihteeseen.

Marraskuun lopulla Iksulla oli myös synttäripäivä. :) Pieni pojantyllerö täytti kokonaiset neljä vuotta. Iksu vietti synttärijuhlia aksatreenien merkeissä, vietiin glögiä ja kuppikakkuja, sekä koiramaisia herkkuja treenikamuille. Samalla tietty juhlittiin Iksun hyviä kisatuloksia. Oli meillä lystiä!
Käsittämättömän nopeasti on aika mennyt, vastahan tuo oli ihan pentu ja nyt jo iän puolesta melkein aikuinen. No, onneksi vaan iän puolesta, oikeastihan Iksu on ihan kakara ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuo tuosta ihan heti aikuistukaan. Tässä vielä synttäripoika uuden lelunsa kanssa ennen ja jälkeen, kestihän sitä iloa ihan pitkään. ;)

Aluevalmennuksen tämän vuoden viimeinen kerta oli lauantaina 3.12 Laukaan hallilla Vaajakoskella. Kouluttajanahan meillä on Karstusen Janne ja aiheena tällä kertaa valssit, sokkarit ja takaa leikkaukset. Hyvin perusohjausta siis ja vielä kun samaa ohjausta piti vääntää viidelle peräkkäiselle hypylle, niin johan oli tekemistä. Hauskaa oli ja saatiinhan me hyviä onnistumisia aikaan. Lopun takaa kierrot oli myös aika haastavia ja kotiläksyksi saimme treenata siivekkeen pyöritystä vähän uudella tavalla. Tavoitteena olisi omatoiminen koira ja tiukemmat käännökset.

Kitsi on nyt ollut vihdoin kunnossa (jo peräti useamman viikon) ja pääsipä typy käymään hallillakin aksaamassa. No, kunhan höntsäiltiin ja pidettiin lystiä matalilla hypyillä.

Mitä kuuluu? Missä mennään?

Edellinen blogin päivitys on kesältä ja nyt on jo melkein talvi, ainakin kelien puolesta.

Aika on mennä hujahtanut vauhdilla, ihan huomaamatta salakavalasti normi arkea pyörittäessä. Töitä, ulkoilua, treeniä, kisoja, muutamia eläinlääkäri- ja osteopaattireissuja ja niin edelleen.

Jos aloitetaan noista ei-niin-hyvistä uutisista, jotka liittyvät lähinnä Kitsiin. Ensin syksyllä Kitsi loukkasi oikean takajalan metsälenkillä. Ihan vaan astui huonosti johonkin ja oli sen jälkeen kolmijalkainen. :( Mitään poikkeavaa en itse tuosta löytänyt, mutta onneksi osteopaatti Jerry Ketola oli tulossa Jyväskylään ja saimme vielä ajan hoitoon. Jerry ei myöskään löytänyt jalasta mitään suurempaa, mutta selkeästi Kitsi ei varannut painoa takajaloille tasaisesti ja lihaksista löytyi kireyttä - todennäköisesti siis lihasvenähdys. Kipulääkkeillä ja hihnalenkkeilyllä lähdettiin hommaa korjaamaan. Tästä kun selvittiin, lähes samoin tein jouduttiin lääkärireissulle virtsatietulehduksen takia. Kaksi antibioottikuuria tarvittiin pöpön taltuttamiseen, mutta nyt onneksi vaikuttaisi Kitsi olevan taas kaikin puolin kunnossa. Onneksi vihdoin!

Ike on hoitanut harrastuskoiran virkaa ihan kiitettävästi. Ollaan treenattu omassa viikkotreeniryhmässä, aluevalmennuksen treeneissä ja mm Kataisen Harrin ja Huotarin Peten koulutuksissa. Kisojakin ollaan muutamat kierretty ja niin siinä lopulta kävi, että kakkosluokka kutsui! Toinen LUVA saatiin lokakuussa omissa kisoissa.

Viimeinen LUVA ja SERT saatiin Tampereella 4.11 iltakisoissa.

Muutamat kisat olisi vielä tälle vuodelle tarkoitus juosta ja sitten jäädään ansaitulle talvitauolle.

Lentävä luppakorva

Annamari Sundgren oli valokuvaamassa Laukaan kisoissa ja Ikekin päätyi muutamaan otokseen. Mukava saada pojusta muutama kuva tosi toimissa.

Tulevana viikonloppuna jännitetään agilityn SM-kisoissa, tällä kertaa kuitenkin ihan katsomon puolella. Ensimmäinen vuosi sitten vuoden 2012, kun ei olla Kitsin kanssa mukana. Hieman haikeissa tunnelmissa siis! Isot tsempit kaikille tänä vuonna mukana oleville, nauttikaa!!!

Yhdessä jälleen

Vihdoin viimein Simmikin pääsi Kalajärven kankaalle Pirran viereen nukkumaan. Tuhkat tulivat jo aikoja sitten kevättalvella, mutta silloin saman tien ei mummelia päästy hautaamaan. Tänään oli sitten se päivä. Siellä ne minun muruset nyt nukkuu vierekkäin molemmille niin rakkaassa, maailman parhaassa paikassa!

Tautista menoa

Kevätflunssa iski kuumeen kera ja vei petiin muutamaksi päiväksi. Vieläkään ei ole kokonaan helpottanut, mutta parempaan suuntaan onneksi menossa. Harvoin tuollaista kunnon tautia on tullut sairastettua ja ensimmäistä kertaa lähti äänikin lähes kokonaan. Meillä oli siis kotona kovin hiljaista ja rauhallista. Onneksi nuo koiraeläimet eivät ole pienestä huili tauosta moksiskaan, vaan ahtautuvat mielellään sohvalle lämmittämään. Ike varsinkin on oikein pätevä hoitajakoira. :) Todennäköisesti ensimmäiset treenit tauon jälkeen ovat kyllä yhtä kaaosta, siis kaasu pohjassa mennään ja ilman korvia...

Tänään aurinko innosti ulkoilemaan ja kamerakin eksyi matkaan. Menimme Kivilammen maankaatopaikalle ja siihen lähimetsään. Mukavasti on metsä jo kuivahtanut ja lunta ei löytynyt kuin muutama onneton kasan tapainen. Ensin otimme vähän poseerauskuvia kaatopaikan reunamilla. Ikestä löytyi tällä reissulla jopa uusia piirteitä: se osaa ulvoa. ;) Kitsi haukkua louskutti, niin kuin aina kun kamera on esillä. Paikka sattui olemaan sellainen, että kaiku toisti haukahdukset hyvinkin selkeästi. Kitsi niitä jäi itse ihmettelemään, mutta Ike vieressä nosti kuonon kohti taivasta ja päästi raikuvat ulinat päälle.

Tässä muutama onnistuneempi otos tältä päivältä.

Siinä sulle...

Kenen kanssa treenaat?

Saimme tässä jonkin aikaa sitten haastattelupyynnön SAGI:n Putkeen -lehdestä aiheena hyvän treeniryhmän merkitys. Tätä aihetta tulikin sitten pohdiskeltua omissa päissään enemmänkin ja onhan sillä iso merkitys, ainakin minulle. Tilanne olisi ihan sama oli lajina sitten agility, toko tai jokin muu koiraharrastus. Mikä harrastus se on, jos homma menee yksin puurtamiseksi tai jos kemiat ei vaan synkkaa treenikavereiden kanssa. Jos joka kerta treeneistä lähtiessäsi tympii tai muuten vaan ottaa päähän. Ei kyllä hotsittaisi pidemmän päälle treenailut, vaikka huippuosaamista löytyisi kuinka ja neuvoja satelisi.

Saman henkinen porukka luo huikean fiiliksen, hyvän pienen kilpailuhengen, tukee kun olet alamaissa ja antaa tarvittaessa potkuja persuuksille! Meillä on Iksun kanssa juuri tällainen treeniporukka, ihan just meidän näköinen sekalainen seurakunta. Välillä treeneissä nauretaan, välillä halataan ja välillä itketään. Näiden tyyppien kanssa voin jakaa vaikeammatkin asiat tai sitten vaan olla, jos siltä tuntuu. Osan kanssa on jo treenattu useampi jakso yhdessä, osa on liittynyt seuraamme vähän myöhemmin muutaman karatessa muille maille (valitettavasti). Mutta tämä porukka on tällaisenaan täydellinen just näin. :) KIITOS TYTÖT!

Meidän porukka Tiina Karvosen kuvaamana.

Hyvää Pääsiäistä!

Rauhallista ja osittain aurinkoista Pääsiäistä on vietetty pääasiassa ihan kotosalla. Yksi päivä meni totaali kokonaan Jattilassa kisatöissä ja yhtenä päivänä pyörähdettiin mökillä grillaamassa makkaraa. No toki nautittiin auringostakin, lämpötila kipusi +8 asteeseen.

Kevättä ilmassa ja aurinkoa vihdoinkin

Kevättä kohti mennään, kaikki merkit viittaavat siihen. Rauhalliset jäälenkit kantohangilla, pitenevät päivät ja ennen kaikkea aurinko! Ja se lämpö, lämpö joka tunkeutuu ihan ytimeen saakka. Mikään ei piristä mieltä paremmin. Tänään tuli jopa otettua kamera mukaan pitkästä, pitkästä aikaa. Kitsi ja Ike nauttivat, ja me kaksijalkaiset varmaan vieläkin enemmän.

On me harrasteltu vähän muutakin kuin ulkoilua. Ike on aksannut säännöllisesti, Kitsi vähäemmän, mutta kuitenkin. Viime viikolla kävimme möllikisoissa harjoittelemassa lähtöjä ja ihan kivasti menikin. Ekalla radalla (putkiralli) lähtö oli lähes täydellinen ja Iksu istua tapitti paikoillaan hienosti. Hirmu kauas en tarkoituksella mennyt, kutakuinkin ensimmäisen esteen kohdille. Radasta itsestään ei jäänyt mainittavaa jälkipolville. Sen verran ehkä, että koiran irtoaminen ja itsenäinen esteosaaminen ovat hyvin hanskassa. Ike kävi tekemässä iloisesti muutaman ylimääräisen putken, siis hyvin omatoimisesti.

Toinen rata oli möllirata, joka piti sisällään myös vain putkia ja hyppyjä (lisäksi muurin). Alku oli meille todella haasteellinen, sillä kahden hypyn ja suoran putken jälkeen koira piti saada ohjattua oikeaan päähän putkea. Linja oli kyllä melko suora, mutta jos ei ollut mahdollista ottaa paljoa etumatkaan, niin haastetta oli. Ike jäi lähtöön toisella yrittämällä ja pysyi hyvin paikoillaan niin, että pääsin ykkös ja kakkos hyppyjen väliin. Alku onnistui vieläpä erittäin hyvin ja koira sukelsi ihan sinne, minne pitikin. Muutenkin rata oli onnistunut, koira oli nyt mukana ohjauksessa ja samalla radalla ohjaajan kanssa. Maaliin nollalla ja tuloksena maksien voitto. Yksi nopeampi koira luokassa oli, mutta koska oli jo kisaava, niin me päästiin ykköspallille. :)

Tässä vielä summittainen ratapiirros mölliradasta.

Toiveissa olisi, että uskoltaisimme lähteä vihdoin ihan virallisiin kisoihin tässä kevään aikana. Lähdön kanssa tulee olemaan haastetta, mutta niitä on vaan pakko alkaa kisatilanteessakin harjoittelemaan. Voi hyvin olla, että ekat kisat menee ihan säädöksi, mutta sittenhän sen näkee. Muutenkin mielenkiintoista nähdä, millaisessa vireessä Ike kisatilanteessa on. Ihan normitreeneissäkin välillä tahtoo kierrokset nousta niin, että hirvittää.