Lisää kisakokemuksia ja synttärihuumaa

Johan nyt jotakin; hetki sitten noustiin kakkosiin ja nyt meillä on jo kaksi luvaa tästäkin luokasta! Ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos saatiin Tampereella 20.11 agiradalta ja toinen Jyväskylästä 27.11 hyppyradalta. Molemmat kakkos sijoituksilla. Nyt huilitaan kisoista tovi ja treenitaukokin on suunnitteilla joulu-tammikuun vaihteeseen.

Marraskuun lopulla Iksulla oli myös synttäripäivä. :) Pieni pojantyllerö täytti kokonaiset neljä vuotta. Iksu vietti synttärijuhlia aksatreenien merkeissä, vietiin glögiä ja kuppikakkuja, sekä koiramaisia herkkuja treenikamuille. Samalla tietty juhlittiin Iksun hyviä kisatuloksia. Oli meillä lystiä!
Käsittämättömän nopeasti on aika mennyt, vastahan tuo oli ihan pentu ja nyt jo iän puolesta melkein aikuinen. No, onneksi vaan iän puolesta, oikeastihan Iksu on ihan kakara ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuo tuosta ihan heti aikuistukaan. Tässä vielä synttäripoika uuden lelunsa kanssa ennen ja jälkeen, kestihän sitä iloa ihan pitkään. ;)

Aluevalmennuksen tämän vuoden viimeinen kerta oli lauantaina 3.12 Laukaan hallilla Vaajakoskella. Kouluttajanahan meillä on Karstusen Janne ja aiheena tällä kertaa valssit, sokkarit ja takaa leikkaukset. Hyvin perusohjausta siis ja vielä kun samaa ohjausta piti vääntää viidelle peräkkäiselle hypylle, niin johan oli tekemistä. Hauskaa oli ja saatiinhan me hyviä onnistumisia aikaan. Lopun takaa kierrot oli myös aika haastavia ja kotiläksyksi saimme treenata siivekkeen pyöritystä vähän uudella tavalla. Tavoitteena olisi omatoiminen koira ja tiukemmat käännökset.

Kitsi on nyt ollut vihdoin kunnossa (jo peräti useamman viikon) ja pääsipä typy käymään hallillakin aksaamassa. No, kunhan höntsäiltiin ja pidettiin lystiä matalilla hypyillä.

LUVAn kanssa

Niin kun otsikko kertoo, ensimmäinen merkintä Iksun kilpailukirjaan, siis LUVA on totta! Ensimmäiset ulkokisat, kaksi agirataa Laukaan Vihtavuoressa juostiin viikko sitten sunnuntaina ja tuomarina hääri Eeva-Liisa Pohjanen.

Vähän jännitti tuo kisojen lähtötilanne uudessa paikassa, vaikka viikolla olimmekin samaisessa paikassa käyneet onnistuneesti möllikisoissa harjoittelemassa. Lisäksi tuomari halusi pitää vauhdikasta tahtia yllä ja kehotti tulemaan lähtöpaikalle jo siinä vaiheessa, kun edellinen koirakko oli vielä radalla. Tästä vähän purnasimme tuomarinpuhuttelussa ja onneksi tuli lupa halutessaan odotella kaukalon ulkopuolella. Ike kiihtyy vielä sen verran paljon nähdessään toisia koiria radalla, että tuo olisi luultavasti sotkenut meidän lähdöt totaalisesti.

Ekan radan haasteena oli heti alussa pujottelun sisäänvienti pienellä avokulmalla. Sain otettua ihan hyvän etumatkan lähdössä ja muutenkin teimme onnistuneen lähdön. Ike haki kepit hyvin ja vaikka kakkoskeppiin törmäsikin sai oikaistua itsensä virheittä jatkoon. Seuraavaan haasteeseen me sitten kosahdimmekin! Hyppysuoran jälkeinen käännös jäi rytmittämättä ja Ike veti edessä olevaan putkeen. Loppu radasta menikin taas kohtuullisen ok, vaikka yksi rima päätyi maahan ja lentokeinu otettiin uusiksi. Tuloksena siis HYL.

Toinen rata oli lähestulkoon sama rata, kuin eka, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Nyt otin keinun vähän tehokkaammalla käskytyksellä ja Ike löysi jarrut. :) Lisäksi A:lle ja puomillekin muistettiin pysähtyä, rimat pysyivät ylhäällä, sekä pujottelu löytyi. Lopputuloksena siis nolla ja ensimmäinen LUVA. Nollia ei näissä bileissä paljoa jaeltu ja meillä oli nopein, joten pääsimme vieläpä ykköspallille.

Täytyy kyllä sanoa, että melkoinen työvoitto tuo tulos meille on ja olen siitä niin onnellinen. Ihana tuon pojun kanssa on hommia tehdä, vaikkakaan ei se minua ole helpolla päästänyt, eikä tule päästämään.

Kesää kohti

Kesä tekee tuloaan vauhdilla! Aurinkoa ja lämpöä, mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi. Koirat taitaisi tykätä vähän vähemmästä, mutta tuskin tämä lämpöaalto ihan hirveän kauan kestää. Nautitaan nyt kun voidaan! Ihanasti jo vihertää.

Treenitauko venyi reiluun pariin viikkoon sairastelun takia, mutta vihdoin viime tiistaina pääsimme taas Iken kanssa tositoimiin. Jatilla oli möllikisat ja osallistuimme mölliluokan ja kilpailevien radoille. Tarkoitus pääasiassa saada tehtyä onnistuneet lähdöt ja kontakti. Eka rata oli melko suoraviivainen 1-luokan tasoinen rata, jolla oli kontakteista puomi ja A, ei pujottelua. Lähtö oli siisti ja Ike keskittyi hyvin. Kontaktit nätit, kuten treeneissä. Pidin ihan hyvän tovin pysäreissä ennen vapautusta. Tuloksena nolla ja maksien nopein aika. Palkinnot menivät kuitenkin sivusuun, kun mölliluokassa ei kisaavia palkita.

Toisena ratana oli kisaavien rata. Tarjolla kaikki kontaktit ja pujottelu, sekä vähän enemmän ohjuksellisia haasteita, ainakin meille. Lähdössä yksi palautus istumaan, sitten jäi paikoilleen. Taas hyvät kontaktit, myös keinulla muistettiin pysähtyä. :) Tuloksena lopulta kuitenkin nolla ja taisi olla maksien ainokainen. Voitto siis ja tältä radalta saatiin ihan palkinnotkin. Pätevä pieni Iksu!

Se on siinä - vihdoin ja viimein!

Me tehtiin se! Iken ensimmäiset agilitykisat on takana ja hengissä selvittiin. :) Lähtöongelman takia kisaamista on siirretty rutkasti eteenpäin, jossain vaiheessa ajattelin jopa, ettei tästä ikinä mitään tule. Nyt kuitenkin tämän kevään aikana asian kanssa on tapahtunut edistystä ja tästä täytyy antaa suuri kiitos Karvosen Tiinalle ja säätö lähdössä -kurssille! Ilman tuota kurssia emme varmasti olisi saaneet hommaa toimimaan näin hyvin. Ei tuo lähtö vielä täydellinen ole, ja istumaan palautuksia joutuu usein tekemään, mutta me päästään kuitenkin radalle hallitusti!

Kisaura aloitettiin JAT:n hallissa kahdella radalla, ensi agilityrata ja sitten hyppyrata. Tuomarina oli Sami Topra. Ekalla radalla lähtö oli tosi hyvä, vain yksi korjaus takaisin istumaan. En kuitenkaan uskaltanut ottaa etumatkaa niin paljon, kuin aloituksen ohjaus olisi vaatinut ja kepeille vienti epäonnistui ja taisi siinä eka rimakin tippua. Lisäksi radalla tuli pari hypyn ohitusta, joita en lähtenyt korjailemaan. Ohjaaja oli kyllä pahasti jäässä. ;) Mutta maaliin selvittiin hengissä ja kontaktit oli superhyvät! Ensimmäinen Iken tienaama HYLlymetri kasassa. :)

Toisena ratana meillä oli hyppyrata. Nyt lähdössä oli enemmän säätöä, mutta lopulta jäi taas hyvin paikoilleen ja sain tehtyä alkuun sellisen ohjauksen, kuin halusinkin. Harmillinen viimeisen esteen ohitus, mutta fiilis oli kyllä aivan mahtava. Sijoituimme vielä tällä vitosella kolmansiksi!

Hyppyrata tuli vielä ikuistettua videollekin.

Koko kolmikon tilannekatsaus

Syksyn harmaus ei ole vielä taittunut, mutta eteenpäin mennään. Pakkaset ja lumipeite olisi nyt kovasti toiveissa, mutta näyttää siltä, että niitä saadaan vielä hyvä tovi odotella.

Simmi-mummeli viettää päivät pääasiassa torkkuen. Ruoka maistuu loistavasti ja vaikka takajalat eivät aina tahdokaan totella, mennä köpötellään kummasti omat pikkulenkit. Sanomattakin on selvää, että luopumisen aika on lähellä. Vielä kuitenkin hetken pienen haluan pitää tuon rakkaan matkassa mukana!

Kitsi kävi kesällä näyttämässä paria pahkuraa lääkärillä ja niistä otettiin vain rasvaa sisältäneet ohutneulanäytteet. Patit ovat kuitenkin olleet seurannassa ja pari viikkoa sitten kävimme jälleen ottamassa uusinta näytteet yhdestä selkeästi kasvaneesta patista ja yhdestä uudesta. Edelleenkään ei pitäisi huolta olla, näytteessä ei ollut verta, ainoastaan rasvaa. Ainahan nuo pitävät varpaillaan ja huoli on suuri, kun jotain tällaista ilmenee. Jos patti vielä jatkaa kasvamistaan, niin sen poistamista kannattaa harkita. Ainakin ennen kuin se kasvaa sen verran isoksi, että alkaa häiritsemään. Muuten Kitsu on ollut hyvässä kunnossa, agility on ollut edelleen tauolla ja murusen kisat varmaankin kisattu, mutta eiköhän me höntsäaksaa aina välillä käydä touhuilemassa.

Ike on harrastanut muidenkin edestä. Viime viikonloppuna oltiin Savikon Sepon koulutuksessa, nyt keskiviikkona möllikisoissa (Jatpailuissa). Pätevä poika esiintyi molemmissa!

Seppo tykkäsi kovasti Ikestä ja siitä, miten rehdisti ja täysillä se tekee töitä. Aina valmiina, kuin partiopoika. :) Ja onhan se totta, aina tuo parhaansa yrittää ja vähän enemmänkin.
Sekä lauantaina, että sunnuntaina treenattiin reilut parikymmentä minuuttia täysillä ja huippuohjeita saatiin. Myös lähtöongelmaa käytiin läpi ja keskusteltiin mahdollisesta ratkaisusta siihen. Ei Sepolla asiaan mitään kikkakolmosta ollut (ei varmasti kellään), mutta hyvä ja kokeilemisen arvoisia ajatuksia.
Tässä viikonlopun treenit, molempina päivinä menimme helpompaa rataa (siniset numerot) ja haastetta riitti niissäkin.

Keskiviikkona osallistumme Iken kanssa pitkästä aikaa möllikisoihin Jattilassa. A-rata oli helppo 1-luokan tasoinen agilityrata (ei keinua, eikä keppejä) ja B-radalla (hyppyrata) ratkottiin JAT:n möllimestaruudet vuodelle 2015.
Ekalla radalla lähtö oli vähän kökkö, jouduin palauttamaan Iken lähtöön ainakin kolmesti. Lopulta pääsimme matkaan ja itse rata meni hyvin. Yksi putkesta väärään suuntaan harhautuminen, mutta ilman virhettä. Maaliin nollalla ja aikakin ihan kelpo -21,68 (ihan kunnon pysärit puomilla ja A:lla), tämä tuotti tuloslistalla sijan 1. Jee!
Hyppärillä taas sama tilanne lähdössä, nyt kaksi palautusta. Muuten ok rata, mutta yksi huolimaton ohjaus ja siitä hypyn ohitus. Lopulta Iksu ehti vielä sujahtaa putkeen, eli hylätty tulos loppujen lopuksi. Tälle radalle otimme uusinnan ja nyt saimme tehtyä hyvän lähdönkin. En tiedä auttoiko se, että revitytin lelua hyvän tovin ennen radalle menoa, vai oliko jo muuten vähän enemmän malttia. Joka tapauksessa rauhallinen lähtö ja muutenkin hieno rata (todelle hyvät irtoamiset putkiin), tuloksena illan toinen nollavoitto (-20,55). Ja koska Iken voittoaika oli kaikista säkäluokista nopein, leivottiin pikkupojasta JAT:n vuoden 2015 möllimestari. Tuplajee!

 

Ja Mestari kera palkintojen! :)

Kurssitusta, kisat ja osteopatiaa

Viime viikkoina on huilattu paljon, mutta käyty myös muutamat kurssit Iken kanssa. Pallien poistosta on jäljellä muisto vain, lähinnä ruttuiset rusinat. ;) Leikkauksesta toipuminen kävi kovin nopeasti, vähän turhankin nopeasti, mutta joka tapauksessa agilitystä pidettiin totaalitauko reilun kuukauden. Pari kertaa käytiin hallilla treenaamassa istumista, mutta siinäpä se sitten olikin.

Varsinaiset aksatreenit aloitettiin viimeisellä Julian valmennuksella Haukkuvaarassa. Meidän osalta treenit ei ihan putkeen menneet, oli nimittäin ihan pikkuisen vire tapissa pikku-poijjalla! Ja mm. pujottelu oli unhoittunut kokonaan. Tässä vielä ratapiirrokset treeneistä.

Eilen olimme Jattilassa Katja Ojansivun kurssilla ja käytimme oman aikamme suurimmaksi osaksi lähtötilanteen treenaamiseen. Hyviä vinkkejä Katjalta tulikin ja lähdemme testaamaan, kuinka ne käytännössä saadaan toimimaan.

Lähtöongelmaan haemme ratkaisua myös Etoelävän häiriöt ja hallinta kurssilta. Ensimmäinen kerta teoriaa olikin jo ja huomenna aloitetaan koirien kanssa. Mielenkiinnolla odotan tätä ja toivottavasti saadaan hyviä neuvoja ja opastusta ihan normielämäänkin. :)

Kitsi pääsi huikean puolen vuoden kisatauon jälkeen taas radalle. Toukokuun perinteikkäät Äitienpäiväkisat pidettiin ei-perinteisesti jo lauantaina. Tuomari oli kuitenkin hyvinkin perinteisesti Sisko Pulkkinen. Kaksi agilityrataa oli tarjolla, molemmat profiililtaan oikein mukavia.
Ensimmäisellä radalla Kitsu ei meinannut pysyä nahoissaan ja lähti hiippailemaan lähdössä. Ykkös rima ei tästä tykännyt ja siitä vitonen. Muuten virheetön rata, sijoitus 7, mutta ohjaaja oli totaalisen kuutamolla.

Toisella radalla saatiin puristettua nolla, sijoituksella 4. Ohjaajan kisaamattomuus kuitenkin näkyy ja radalla olin useampaan otteeseen koiran tiellä ja menossa itse esteille... Onneksi Kitsi on niin taitava ja hoitaa homman, kuin homman kotiin! Lisää kisoja pitää saada alle, jos meinataan SM:iin lähteä!

Viime tiistaina Kitsi ja Ike kävivät osteopaatti Jerryllä hoidettavina. Molemmilta oli kyllä hyvinkin tarvetta käsittelylle, Kitsillä lanneranka ja Ikellä rintaranka. Kitsin ongelmajalasta, oikeasta etusesta, löytyi myös kireä hauis (jänne). Samaa kohtaa hoidettiin myös reilu vuosi sitten, kun jalkaa sairastettiin. Onneksi mitään pahempaa ei tälläkään kertaa löytynyt!

Loppuun vielä muutama kuva Iksu "the pojan-tylleröstä" ja Kitsistä!

Tuplasti tuplat

Kitsin kanssa pitkästä aikaa kisaamassa. Oman seuran kisat Jattilassa, lauantaina kaksi agirataa Reetta Mäkelän tuomaroimana ja sunnuntaina Sari Mikkilän hyppy- ja agiradat.

Kitsille ihan näppärät radat molemmilta päiviltä ja tuloksetkin ihan näppärät: 4 x nolla. Tehtiin siis tuplasti tulpat ja samalla saatiin kasalle SM-nollat ensi vuodelle. Nytpä voi sitten ottaa rennosti! Todennäköisesti me vielä muutamat radat tälle vuodelle juostaan ja jäädään ansaitulle talvitauolle. Yksi rata saatiin nauhalle muistoksi, kiitos Maria! :)

"Pattitilanne", kisa- ja treenikuulumiset

Simmin kuulumisia; mummeli menee taas kaikille neljällä jalalla, vaikkakin takajalat tulevat ns. jälkijunassa ja elävät himan omaa elämäänsä. Ongelmia aiheuttaneet paise ja syylä ovat tällä erää kokonaan poissa. Kiva, kiva.

Kitsin kanssa käytiin juoksemassa kisat Laukaassa, kolme starttia Jari Helinin ratoja. Tuloksena 1 x nolla, sijoituksella 3. Jee, palkinnoilla! Toiselta agiradalta napsahti vitonen puomin ylösnousulta ja hyppärillä yksi rima putosi huonon ohjauksen johdosta. Kahden jälkimmäisen radan yhteistuloksilla (10) olimme K-S Piirinmestaruushopealla makseissa. Kolmen vuoden kultaputki siis katkesi, mutta toisaalta eipähän tarvitse enää neljättä kertaa raahata pokaalia kaiverrettavaksi. ;)

Iksu-poju on käynyt ahkerasti treenaamassa ja jopa muutamissa möllikisoissa (hyppy-putkiluokissa). Laukaassa elokuun lopulla sijoituimme nollatuloksella toiseksi, Taitavien tassujen mölleissä irtosi voitto huikealla 11,78 sekunnin ajalla (10 estettä) ja eilen JAT:n Jatbailuissa kipitimme 2 x kolmossijalle (molemmilla radoilla yksi este väärin).

Viikkotreenien lisäksi Iksu on päässyt myös kursseilemaan Sanna Lehtosen ja Jenna Caloanderin yhden päivän mittaisissa agikoulutuksissa. Tulevana viikonloppuna mennään Savikon Sepon kurssille. Hyppytekniikka on kuulunut edelleen ohjelmaan ja tässä video Iken tämän hetkisestä korkeuden arvioinnista. Tekniikkatreenissä korkeus on siis ollut 60 cm ja kohtuullisesti tuo menee. Katsotaan mitä Ulla sanoo lokakuussa, kun tulee taas Jyväskylään Jattilaisia kurssittamaan.

Videoo

Tässä meidän SM-karsintarata. Kiitos Marialle kuvaamisesta!

Arvokisakarkelot

Agilityn osalta vuoden kohokohta, SM-kisat on ohi. Tänä vuonna karkelot käytiin Tampereella Hakametsän jäähallin ulkokentällä. Pakkasimme kamat ja koirat autoon jo perjantaina, vaikka kisasimme Kitsin kanssa vain sunnuntain yksilökisassa. Tiedossa siis pari hotelliyötä, paljon agilityä ja mikä parasta, mukavaa seuraa.

Tuloksellisesti ei päästy ihan viime vuoden tasolle, sillä finaalipaikka jäi saavuttamatta. Maksien karsintaradan tuomaroi Katarina Virkkala, joka oli suunnitellut rataprofiililtaan ei meille niin sopivan radan. Nolla saatiin kyllä tehtyä, mutta vauhtiin ei oikein päästy missään vaiheessa. Yliaikaa 3,11 sekuntia ja sijoitus 62.

Maksien karsintarata
 

Joka tapauksessa hauska, vaikkakin rankka viikonloppu takana. Nyt keskitytään treenaamiseen ja aloitetaan ensi vuoden SM-nollien kasaaminen. Oulu, tulossa ollaan! :)

Hyviä uutisia!

Viime torstaina laitettiin Iksu unille ja otettiin viralliset kuvat lonkka- ja kyynärnivelistä. Samalla kuvattiin myös olkanivelet ja selkä epävirallisesti. Kennelliitto on petrannut toimintaansa kummasti ja yllätys-yllätys viralliset lausunnot tulivat nettiin jo tänään.

Noilla koivilla kelpaa kyllä juosta! Olkanivelet olivat myös puhtaat ja selkäkin ok. Eläinlääkäri suositteli kuitenkin selän uudelleen kuvaamista muutaman vuoden kuluttua.

Iksun hyvistä uutisista Kitsin kisakimarapäivitykseen. :)
Eilen kävimme helteisessä Mikkelissä juoksemassa kolme rataa (hyppy-agi-hyppy). Tuomarina kaikilla radoilla Kari Jalonen. Ekalla radalla meno tuntui hieman tahmealle, mutta nollatulos ajalla -6,75 ja sijoitus 7. Toinen rata oli agirata ja edelleen nollalla maaliin. Aika -8,13 ja sijoitus 5. Viimeiselle hyppärille lähdettiin jo aika hikisinä ja väsyneinä, mutta kun oli kerran nollilla aloitettu, pitihän se linja säilyttää. Eli triplanolla kasassa, viimeinen ajalla -6,57 ja sijoituksella 4. Molemmilla hyppyradoilla etenemä oli 4,33 m/s ja agiradalla 4,2 m/s. Nappi päivä siis! :)

Paluu kisakentille

Lähes puolenvuoden kisatauko Kitsin kanssa on selätetty ja starttasimme perinteisissä äitienpäiväkisoissa Jattilassa. Kyllähän jännitti! On se vaan hassua, miten totaalisesti kisarutiini häviää tauon aikana, jo kisakamojen pakkaaminen kotona on kovin työlästä.

Päivän molemmat radat olivat agiratoja ja tuomarina kolmosilla Anne Savioja. Virtaavia kivoja ratoja molemmat. Ekalla radalla mentiin ihan hyvällä vauhdilla ja virheittä puomille saakka, jossa sitten sika-possu iski Kitsiin. Piiitkä loikka alastulolta ja homma loppui sitten siihen. Oli ihan pakko moittia possuilusta ja otimme alastulon uusiksi.

Seuraavalla radalle lähdinkin sitten hieman puomia jännittäen, mutta selkeät sävelet mielessä; sikailusta saman tien ulos! Onneksi ei tarvinnut tätä suunnitelmaa toteuttaa. Kitsi otti puomin alastulon nätisti TÄP ja sai luvan jatkaa matkaa. Kaikkinensa paukutettiin nollalla maaliin ja vielä ihan kivalla etenemällä 4,22 m/s. Aika -7,56 riitti kolmanteen sijaan ja palkinnoksi saatiin ihana amppeliorvokki.

Päivän kunto

Lauantaina Kitsin kanssa kisat Laukaassa. Kolme starttia, 2 x agi ja 1 x hyppyrata, tuomarina Anders Virtanen. Ei ollut ihan meidän päivä, eikä meidän radat. Yleensä olen pitänyt Andersin ratoja sellaisina virtaavina ja vauhdikkaina, mutta nuo tämän kertaiset eivät sitä olleet. Lopputuloksena kuitenkin 1 nolla sijalla 4. ja kaksi hylkyä. Etenemät eivät nopeillakaan koirilla olleet kovin kummoisia, joten mekään ei päätähuimaten menty. Osuutta asiaan saattoi kuitenkin olla myös kisakentän pohjalla, joka oli melko "liukas" pinnassa olevan irtohiekan vuoksi. Muutama aika pelottava ohjaajan kaatuminenkin nähtiin.

No, omaa menoa ei voi nyt puollustella liukkaalla pohjalla. Eka rata meni hylyksi, kun Kitsi pongasi hypyn sijasta A:n. Kiltti pieni koulutyttö ei aina olekaan niin kiltti. ;) Toiselta agiradalta siis nolla, etenemällä 3,63 m/s. Hyppyrata oli muuten ihan hyvä ja koirakin meni sinne minne ohjasin, mutta hukkasin radan pieneksi hetkeksi. Ajauduin yhden hypyn väärälle puolelle, enkä enää ehtinyt korjaamaan tilannetta, vaan Kitsi hyppäsi väärän hypyn. Tuo hylky meni siis täysin minun piikkiin.

Sunnuntaina Kitsi ja Ike pääsivät osteopaatti Jerry Ketolan hoitoon. Jerry oli taas koko viikonlopun hoitamassa koiria Jyväskylässä ja sain molemmille koirille ajat sopivasti sunnuntaille. Ensin käsittelyyn pääsi Kitsi ja hoidettavaa löytyikin ihan riittävästi. Parin viikon takainen jalan telominen näkyi ja oikea lapa, hauis ja ojentaja olivat kireät ja aristavat. Muuten ei mitään pahempaa löytynyt, pieniä kireyksiä siellä täällä. Jerry hoiti kipeää jalkaa useaan otteeseen ja alkoihan se viimein helpottaa. Tähän käytettiin osa Ikenkin ajasta, mutta hyvä niin. Nyt vaan huilitaan tämä viikko kunnolla ja palaudutaan hoidosta.

Sitten oli Iksun vuoro. Jerry kävi koiran läpi ensin lattialla ja sitten pöydällä. Pikku-Iksu osasi kohtuullisen hyvin käyttäytyä, vaikka välillä meinasi hieman pelihousut revetä. Mitään suurempaa ei onneksi löytynyt, ranka suorassa ja kaikki osaset paikoillaan. Pientä kireyttä oikeassa lavassa ja rintarangan/lannerangan seutuvilla. Hyvä, että tuo reikäpääkin on nyt käyty läpi ja todettu, että mitään pahempaa ei kaikesta rymyämisetsä ole seurannut.

Ei kahta ilman kolmatta ja kolmas kerta toden sanoo

Niin se on taas kuukausi kohta vierähtänyt ja merkinnät tänne jääneet kovin vähiin. Ei todellakaan ehtimisestä ole ollut kyse, enemmänkin viitsimisestä. Ja kirjoitettavaa olisi kyllä ollut. Laitetaan nyt muutamalla lauseella tärkeimmät ylös. Tuo otsikon merkitys selviää sitten myöhemmin tässä kirjoituksessa. ;)

Ike-mies, Iksu osaa olla rasittava teini ja lähes samalla hetkellä maailman suloisin pentu. Virtaa riittää ja välillä tuntuu, ettei mikään määrä toimintaa riitä väsyttämään tuota tarmopesää. Meno yltyy, kieli roikkuu poskella ja silmät pyörivät, kuin hedelmäpeli. Ja se pieni järjen tai ajatuksen tapainen yleensä unohtuu samassa hetkessä, kuin se päähän päätyy. Aikamoinen mussukka siis! ;)

Elokuussa Ikelle tuli ikää täydet 9 kuukautta ja päivän kunniaksi pääsimme mittaamaan pikkumiehen säkäkorkeuden epävirallisesti virallisella mitalla. Mitat siis 9 kuukauden kohdalla 20 kg ja 52 cm. Kohtuu hoikka poikahan tuo on, mutta karvaa löytyy kiitettävästi. Yllättäävänkin paljon, jos vertaa Kitsiin tuossa iässä.

Kitsi on vähän treenaillut ja kisannutkin, eikä ihan ilman menestystä olla jääty nytkään. Varkaudessa käytiin juoksemassa kolme rataa elokuun alkupuolella. Tuloksena 1 x nolla (sijalla 3.), 1 x 5 vp (kielto) ja 1 x hyl (putki A:n sijasta). Tuomareina toimivat Eeva-Liisa Pohjanen ja tuomariharjoittelia Markku Kaukinen.

Viime viikonloppuna JAT järjesti kisat Killerillä ja samalla ratkottiin Keski-Suomen piirinmestaruudet sekä joukkue-, että yksilökisoissa. Lauantaina oli 2 x agirata ja joukkuerata erikseen ja sunnuntaina agi ja hyppyradat, joiden yhteistuloksena ratkaistiin yksilömestaruudet. Lauantaina osallistuimme Kitsin kanssa vain joukkueradalle, vaikka olin alun perin ilmottautunut kaikille radoille. Kitsi nimittäin satutti oikeaa etujalkaansa metsälenkillä Iken kanssa rymytessään juuri edellisenä tiistaina. Onneksi vamma ei ollut paha ja meni ohi kylmähoidolla, sekä parin päivän levolla. Mutta varmuuden vuoksi halusin säästellä koiraa sunnuntain yksilöradoille.

Joukkuekisassa teimme Kitsin kanssa nollan, mutta koska muu joukkue hieman epäonnistui, niin tulos jäi tällä kertaa saamatta. Meillä oli muuten kasassa aussiejoukkue ja joukkueemme sai nimen AuspailaaJat. :) Mukana meidän lisäksi olivat Hanne kera Buddyn ja Nokson, sekä Heli ja Bleikki.

Sunnuntaina aloitimme Ritva Herralan agiradalla. Mukava joustava rata ja tuloksena nolla sijoituksella 4. Palkintopallisijasta jäimme vain muutaman sadasosan! Toinen rata oli hyppyrata ja tuomarina edelleen Ritva. Tässä vaiheessa piirimestaruustaistossa mukana oli nollatuloksella vielä kuusi koirakkoa.

Kitsin kanssa teimme hyppäriltä mukavan, meille hyvävauhtisen nollan ja sijoituksemme oli 6. Piirinmestaruudesta käytiin todella tiukka kisa! Kaikkiaan kolme koirakkoa teki tuplanollan ja aika siis ratkaisisi kuka mestaruuden vei. Ja tässä maksien tulokset:

1. Virpi Nieminen ja auspai Kitsi, JAT, tulos -11,75
2. Tanja Virtanen ja novnou Fiilis, JAT tulos -11,44
3. Anna-Kaisa Suhonen ja espves Verdi, LAUKA, tulos -11,11

Kisa Keski-Suomen piirinmestaruudesta maksikoirien osalta oli siis äärimmäisen tiukka, mutta jo kolmannen kerran peräkkäin Kitsi on mestari. Pytty palasi siis jälleen kerran kotiin ja odottaa kolmatta kaiverrustaan! :)

Kisoja pukkaa

Taas meni viikonloppu kisareissulla, nyt Mikkelissä MAH:in kisoissa. Ajelimme kyllä kotiin yöksi, mutta sekä lauantaina että sunnuntaina kaksi starttia. Lauantain tuomarina kolmosilla toimi Leena Rantamäki-Lahtinen ja kaksi agirataa.

Täytyy sanoa, että noissa radoissa ei haastetta hirveästi ollut. Profiililtaan todella suoraviivaista, juostavaa rataa. Molemmilta radoilta nollat sijoituksilla 7 ja 10. Nollia siis jaettiin ihan reippaasti, ekalla taisi tulla 13 ja toisella peräti 17, osa kyllä yliaikaisia. Etenemäksi meille ekalta radalta 4,13 m/s, toiselle ei etenemää ollut merkitty.

Sunnuntaina tuomaroimassa oli Mujusen Salme ja radat vähän enemmän kolmosluokkalaisille tarkoitettuja. Juosta sai kyllä näissäkin, ei sen puoleen! Ekana agirata, joka alkoi surkeasti riman pudotuksella. En tiedä, mikä tuossa ekassa rimassa välillä mättää, kun se tulee alas. En todellakaan jätä koiraa liian lähelle ekaa estettä ja pienen (tai isommankin) vedätyksen koira kestää. Muualla radassa pudotuksia ei juurikaan tule! No toisaalta en tiedä onko tuo nyt niin iso ongelma, jos noin yhdessä kahdestakymmenestä aloituksesta käy näin?
Ekalla radalla tuli vielä toinen vitonen keinulta. Luultavasti virhe tuli alastulolta, sillä tien keinulle sokkarin. En siis itse nähnyt tilannetta. Sijoitus 10 virhepisteellä 22. Etenemä kuitenkin 4,09 m/s, eli ihan ok vauhtia mentiin.

Toinen sunnuntain rata oli hyppyrata. Siinä saatiin taas ihan hyvä rytmitys päälle ja nolla aikaiseksi. Etenemä meille tällä radalla 3,9 m/s ja sijoitus 11. Nollia kaikkinensa taisi tulla peräti 16.

Sää oli koko viikonlopun helteinen, kisakenttä suorastaan paahteinen. Onneksi kisapaikan lähellä oli joki, jossa koiria pääsi uittamaan ja ympäröivissä metsissä oli kohtuu viileä tehdä lämppä- ja jäähkälenkit. Ensi vuotta ajatellen nyt siis olisi 5 SM-nollaa kasalla, kaksi tuplaa. Saa nähdä riittääkö 7 nollaa tuleviin karkeloihin, vai muuttuvatko kriteerit.

Maajoukkuekarsinnat Seinäjoella

Ensimmäiset maajoukkuekarsinnat niin Kitsillä kuin minullakin on nyt koettu ja hienoksi tapahtumaksi havaittu. Matkaan lähdettiin jo hyvissä ajoin perjantaina, Simmi pudotettiin lepolomalle Saarijärvelle ja mustat jatkoivat Seinäjoelle. Tiedossa siis jälleen hotellireissu koirien kanssa.

Kitsi ja Ike taukopaikalla Tuurissa

Perjantaina hoidettiin ilmottautuminen ja kisapaikkaan tutustuminen, ulkoiltiin Seinäjoen keskustan liepeillä ja syötiin hyvin. Lauantaina meillä Kitsin kanssa oli tiedossa kaksi rataa, ensin hyppyrata ja sitten agirata. Hyppyrata oli Harri Huittisen käsialaa ja melkoisen haastava. Hylkyjä sateli heti ensimmäisen viiden esteen aikana melkoisesti ja kisa eteni vauhdilla.

Huittisen hyppyrata lauantailta

Meidän ongelmaksi muodostui hyppy numero 2; ohjaus esteelle jäi vajaaksi ja Kitsi ei lukenut estettä ollenkaan. Siitä kielto ja aikaa teitysti paloi. Loppuradalle sain kuitenkin paletin kasaan ja pääsimme maaliin ilman muita virheitä. Itseasiassa olen hyvinkin tyytyväinen tuohon loppuosioon. Varsinkin kepeiltä päällejuoksu ja takaaleikkaus pituudella onnistuivat upeasti. Tiukka ihanneaika (30,92 sek) ylittyi kyllä 6,96 sekunnilla ja sijoitus oli vasta 47. Toisaalta makseista yli puolet taisi hylyttää radan.

Päivän toinen rata oli siis agirata ja tuomarina Anders Virtanen. Hylkyjä jaeltiin tälläkin radalla ihan kiitettävästi, myös meille. Ikävyyksiä tuotti yksi "väärä putken pää", jonne Kitsi ampaisi. Mutta puomi oli nätti, jos nyt jotain positiivista haetaan. ;)

Meidän osalta karsinnat siis jäivät yhden päivän mittaisiksi, mutta onneksi kisaturistina olo on myös mitä hauskinta. Olihan jännittävää seurata kisat loppuun saakka ja nähdä upeita suorituksia toisenta perään. Kitsi ja Ike huilivat sunnuntaipäivän autossa, välillä tietysti käytiin tutustumassa kisapaikan ympäristöön.


Kitsi ja Ike Seinäjoella

Nollajahtiin

Sunnuntaina aloitimme vuoden 2014 SM-kisojen nollajahdin ja hienosti aloitimmekin. Kisat Mikkelissä KooKoo99 järjestäminä ja tuomarina Elina Hannikainen. Matkaan tarttui tuplanolla sijoilla 5 ja 2. Varsinkin tuohon toiseen rataan olen tosi tyytyväinen, vauhti oli hyvä (etenemä 4,04 m/s) ja ohjaajakin liikkui rennosti ja suunnitelman mukaan koko radan läpi. Ja kun tämä palkittiin vielä kakkossijalla, niin eipä voi tyytyväisempi olla!

Agility SM-13 Kirkkonummella

Taas se on vuoden kohokohta agilityn osalta ohi ja olihan rankka viikonloppu. Perjantaina aamupäivällä lähdimme ajelemaan kohti Kirkkonummea ja takaisin kotona olimme myöhään sunnuntai-iltana. Matkassa Kitsi ja Ike, Simmi oli viety jo aikaisemmin mökkilomalle Saarijärvelle.

Perjantain iltakisoihin olin ilmoittanut Kitsin yhdelle agiradalle ihan kisapaikkaan tutustuminen mielessä. Tuomarina makseilla oli Seppo Savikko ja rata virtaava, mutta mentävissä oleva.

 

Vesisade ehti onneksi hellittää ennen meidän vuoroa ja hyvillä mielin lähdimme radalle. Puomin alastulo oli tosi hidas, kun Kitsi päätyi kontaktille vinoon ja jouduin odottelemaan, että korjasi tilanteen. Onneksi tuosta ei virhettä tullut, mutta aikaa tietysti paloi ja ihanneaika ylittyi 2,77 sekunnilla. Tällä tuloksella sijoitus oli 24.

Lauantaina oli perinteisesti joukkuekisat. Kitsin kanssa avasimme JAT:n maksien kisan tuloksella 6,62. Puomin alastulo ja pieni aikavirhe. Rata oli melko haastava ja tuloksen sai ainoastaan 24 kaikkiaan 71 joukkueesta. JAT:n maksijoukkue jäi myös ilman tulosta.

 

Loppupäivä jännitettiinkin sitten muiden suorituksia ja jännitettävää tosiaankin riitti! JAT:n medijoukkue lähti finaalikierrokselle ensimmäiseltä sijalta. Ankkurit Päivi ja Taavi tekivät sen mitä odotettiinkin; nopean nollan ja ensimmäinen JAT:n suomenmestaruus oli totta! Mahtava joukkue, niin paljon onnea Päivi ja Taavi, Heidi ja Albert, Jari ja Kettu, sekä Riikka ja Veikko!

Sunnuntaiaamuna vuorossa oli yksilökisan hyppyradat. Makseilla tuomarina oli Allan Mattson ja meidän vuoro oli toiseksi viimeisessä erässä. Ehdin jopa syömään hotellilla kunnon aamupalan ennen kisapaikalle siirtymistä.

 

Meille Kitsin kanssa rata oli oikein sopiva ja ihanneaikakin kohtuullinen. Pientä hakemista välillä 17-19, mutta muuten kohtuu sujuvaa menoa ja saimme kuin saimmekin nollan kasaan! Ensimmäistä kertaa siis SM-kisojen finaaliradalle Kitsin kanssa, JIHUU!!!

Finaaliin pääsy tiesi tietysti pitkää odotusta , sillä maksien rata oli päivän viimeinen. Kitsi jo paljon kisoja kiertäneenä osaa onneksi ottaa rennosti ja nukkua häkissä. Ikelle tälläinen reissu oli ensimmäinen laatuaan, mutta onneksi pikkupoika on myös rento kaveri. Ainoastaan häkkiasia vähän tuotti harmia, kun hotellissa illalla poju päätti tunkeutua ulos kevythäkistään. Kisapaikalla kevythäkkiin ei siis ollut enää luottamista ja suuntasimme paikalliseen Mustiin ja Mirriin ja ostimme Ikelle ihan oman kunnon metallihäkin. Siinä sitä sitten pötköteltiin uudessa häkissä ja kuulosteltiin kisafiiliksiä. Hyvähermoinen pieni mies. :)

 

Finaaliin starttasimme Kitsin kanssa sijalta 53. Onneksi puoliltapäivin alkanut sade loppui juuri ennen rataantutustumista ja selvisimme kutakuinkin kuivina, vain märkä nurmi kasteli kengät. Finaaliradan tuomaroi Tuomo Pajari. Tämä oli Tuomon viimeinen tuomarointi, sillä hän ilmoitti jättävänsä nämä hommat kokonaan. Ikävää, sillä olen aina pitänyt Pajarin radoista!

Agiradalle lähdin todella hyvällä ja rauhallisella fiiliksellä, yllättävää miten vähän sitä loppujen lopuksi jännitti! Radalla ei ollut oikeastaan mitään pahoja tilanteita, puomin kontaktit otin tosi rauhassa, jotta turhia virheitä ei tulisi. Ja  mikä mahtava olo olikaan, kun Kitsi ylitti viimeisen riman ja tiesin, että sehän oli NOLLA!

Sijoituimme tällä tuloksella meidän toisissa SM-kisoissa 15. Ihan hyvin 221 koirakon sakissa!

Lauantai Laukaassa

Viime lauantaina tehtiin Kitsin kanssa kisareissu ihan tuohon naapuriin, Vihtavuoreen. Kisajärjestäjänä Laukaan Koiraharrastajat, kolme starttia (2 agi, 1 hyppy) ja piilliin puhaltamassa tuomariharjoittelija Timo Teileri. Valvovana tuomarina toimi Rauno Virta, mutta kaikki radat olivat Timon käsialaa. Ja oikein luettavaa käsialaa olivatkin; vauhdikkaita ja virtaavia, mutta riittävästi haastetta. Nollilla ei tälläkään kertaa ylenmäärin juhlittu.

Meille ekalta agiradalta vitonen pujottelun aloituksesta. Yritin ohjattua sisään vientiä ja ajauduin koiran linjalle ja Kitsi ei löytänyt kepeille. Siitä vitonen. Kiellosta huolimatta aika riitti miinukselle ja sijoitus tällä radalla 8. Toiselta agiradalta sitten nolla etenemällä 4,12 m/s ja sijoitus 5. Kolmantena oli hyppäri ja siellä taas kämmäsin pujotteluun viennin. Vaikka omasta mielestäni en koiran linjalla nyt ollutkaan, niin nähtävästi koiralle ei kuitenkaan jäänyt tarpeeksi tilaa. Samalla tavalla siis kielto kepeiltä ja vitonen. Tällä radalla oli sen verran tiukka ihanneaika, että virheisiin ei ollut varaa ja aika ylittyi 1,05 sekunnilla. Sijoitus 6,05 tuloksella oli kahdeksas.

Ike-muksu, eli Iksu kävi taas puntarilla ja painoa löytyy 16 iloista kiloa. Ensimmäinen uimareissu on myös tehty ja vesi pääsi ikään kuin yllättämään pentusen! Kitsin ja kepin perässä järveen syöksynyt Ike taisi vielä muistella talvisia jääkelejä. Sen verran vauhdilla veteen syöksyi, että päätyi ihan kunnolla uimasilleen. Toista kertaa ei enää samaan lankaan mennyt, mutta kävi kuitenkin testaamassa mahakahlausta ja kuplien puhaltelua.

Tässä annetaan vähän sialle kyytiä takapihalla.

 

Ja sitten tuli kuuma!