Muutama vapaapäivä vielä jäljellä ja tarkoitus olisi nautiskella ihan tekemättömyydestä. Välillä näinkin, kun koko joulukuu on ollut yhtä huisketta töiden puolesta.
Johan nyt jotakin; hetki sitten noustiin kakkosiin ja nyt meillä on jo kaksi luvaa tästäkin luokasta! Ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos saatiin Tampereella 20.11 agiradalta ja toinen Jyväskylästä 27.11 hyppyradalta. Molemmat kakkos sijoituksilla. Nyt huilitaan kisoista tovi ja treenitaukokin on suunnitteilla joulu-tammikuun vaihteeseen.
Marraskuun lopulla Iksulla oli myös synttäripäivä. :) Pieni pojantyllerö täytti kokonaiset neljä vuotta. Iksu vietti synttärijuhlia aksatreenien merkeissä, vietiin glögiä ja kuppikakkuja, sekä koiramaisia herkkuja treenikamuille. Samalla tietty juhlittiin Iksun hyviä kisatuloksia. Oli meillä lystiä!
Käsittämättömän nopeasti on aika mennyt, vastahan tuo oli ihan pentu ja nyt jo iän puolesta melkein aikuinen. No, onneksi vaan iän puolesta, oikeastihan Iksu on ihan kakara ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuo tuosta ihan heti aikuistukaan. Tässä vielä synttäripoika uuden lelunsa kanssa ennen ja jälkeen, kestihän sitä iloa ihan pitkään. ;)
Aluevalmennuksen tämän vuoden viimeinen kerta oli lauantaina 3.12 Laukaan hallilla Vaajakoskella. Kouluttajanahan meillä on Karstusen Janne ja aiheena tällä kertaa valssit, sokkarit ja takaa leikkaukset. Hyvin perusohjausta siis ja vielä kun samaa ohjausta piti vääntää viidelle peräkkäiselle hypylle, niin johan oli tekemistä. Hauskaa oli ja saatiinhan me hyviä onnistumisia aikaan. Lopun takaa kierrot oli myös aika haastavia ja kotiläksyksi saimme treenata siivekkeen pyöritystä vähän uudella tavalla. Tavoitteena olisi omatoiminen koira ja tiukemmat käännökset.
Kitsi on nyt ollut vihdoin kunnossa (jo peräti useamman viikon) ja pääsipä typy käymään hallillakin aksaamassa. No, kunhan höntsäiltiin ja pidettiin lystiä matalilla hypyillä.
Edellinen blogin päivitys on kesältä ja nyt on jo melkein talvi, ainakin kelien puolesta.
Aika on mennä hujahtanut vauhdilla, ihan huomaamatta salakavalasti normi arkea pyörittäessä. Töitä, ulkoilua, treeniä, kisoja, muutamia eläinlääkäri- ja osteopaattireissuja ja niin edelleen.
Jos aloitetaan noista ei-niin-hyvistä uutisista, jotka liittyvät lähinnä Kitsiin. Ensin syksyllä Kitsi loukkasi oikean takajalan metsälenkillä. Ihan vaan astui huonosti johonkin ja oli sen jälkeen kolmijalkainen. :( Mitään poikkeavaa en itse tuosta löytänyt, mutta onneksi osteopaatti Jerry Ketola oli tulossa Jyväskylään ja saimme vielä ajan hoitoon. Jerry ei myöskään löytänyt jalasta mitään suurempaa, mutta selkeästi Kitsi ei varannut painoa takajaloille tasaisesti ja lihaksista löytyi kireyttä - todennäköisesti siis lihasvenähdys. Kipulääkkeillä ja hihnalenkkeilyllä lähdettiin hommaa korjaamaan. Tästä kun selvittiin, lähes samoin tein jouduttiin lääkärireissulle virtsatietulehduksen takia. Kaksi antibioottikuuria tarvittiin pöpön taltuttamiseen, mutta nyt onneksi vaikuttaisi Kitsi olevan taas kaikin puolin kunnossa. Onneksi vihdoin!
Ike on hoitanut harrastuskoiran virkaa ihan kiitettävästi. Ollaan treenattu omassa viikkotreeniryhmässä, aluevalmennuksen treeneissä ja mm Kataisen Harrin ja Huotarin Peten koulutuksissa. Kisojakin ollaan muutamat kierretty ja niin siinä lopulta kävi, että kakkosluokka kutsui! Toinen LUVA saatiin lokakuussa omissa kisoissa.
Viimeinen LUVA ja SERT saatiin Tampereella 4.11 iltakisoissa.
Muutamat kisat olisi vielä tälle vuodelle tarkoitus juosta ja sitten jäädään ansaitulle talvitauolle.
Annamari Sundgren oli valokuvaamassa Laukaan kisoissa ja Ikekin päätyi muutamaan otokseen. Mukava saada pojusta muutama kuva tosi toimissa.
Tulevana viikonloppuna jännitetään agilityn SM-kisoissa, tällä kertaa kuitenkin ihan katsomon puolella. Ensimmäinen vuosi sitten vuoden 2012, kun ei olla Kitsin kanssa mukana. Hieman haikeissa tunnelmissa siis! Isot tsempit kaikille tänä vuonna mukana oleville, nauttikaa!!!
Vihdoin viimein Simmikin pääsi Kalajärven kankaalle Pirran viereen nukkumaan. Tuhkat tulivat jo aikoja sitten kevättalvella, mutta silloin saman tien ei mummelia päästy hautaamaan. Tänään oli sitten se päivä. Siellä ne minun muruset nyt nukkuu vierekkäin molemmille niin rakkaassa, maailman parhaassa paikassa!
Niin kun otsikko kertoo, ensimmäinen merkintä Iksun kilpailukirjaan, siis LUVA on totta! Ensimmäiset ulkokisat, kaksi agirataa Laukaan Vihtavuoressa juostiin viikko sitten sunnuntaina ja tuomarina hääri Eeva-Liisa Pohjanen.
Vähän jännitti tuo kisojen lähtötilanne uudessa paikassa, vaikka viikolla olimmekin samaisessa paikassa käyneet onnistuneesti möllikisoissa harjoittelemassa. Lisäksi tuomari halusi pitää vauhdikasta tahtia yllä ja kehotti tulemaan lähtöpaikalle jo siinä vaiheessa, kun edellinen koirakko oli vielä radalla. Tästä vähän purnasimme tuomarinpuhuttelussa ja onneksi tuli lupa halutessaan odotella kaukalon ulkopuolella. Ike kiihtyy vielä sen verran paljon nähdessään toisia koiria radalla, että tuo olisi luultavasti sotkenut meidän lähdöt totaalisesti.
Ekan radan haasteena oli heti alussa pujottelun sisäänvienti pienellä avokulmalla. Sain otettua ihan hyvän etumatkan lähdössä ja muutenkin teimme onnistuneen lähdön. Ike haki kepit hyvin ja vaikka kakkoskeppiin törmäsikin sai oikaistua itsensä virheittä jatkoon. Seuraavaan haasteeseen me sitten kosahdimmekin! Hyppysuoran jälkeinen käännös jäi rytmittämättä ja Ike veti edessä olevaan putkeen. Loppu radasta menikin taas kohtuullisen ok, vaikka yksi rima päätyi maahan ja lentokeinu otettiin uusiksi. Tuloksena siis HYL.
Toinen rata oli lähestulkoon sama rata, kuin eka, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Nyt otin keinun vähän tehokkaammalla käskytyksellä ja Ike löysi jarrut. :) Lisäksi A:lle ja puomillekin muistettiin pysähtyä, rimat pysyivät ylhäällä, sekä pujottelu löytyi. Lopputuloksena siis nolla ja ensimmäinen LUVA. Nollia ei näissä bileissä paljoa jaeltu ja meillä oli nopein, joten pääsimme vieläpä ykköspallille.
Täytyy kyllä sanoa, että melkoinen työvoitto tuo tulos meille on ja olen siitä niin onnellinen. Ihana tuon pojun kanssa on hommia tehdä, vaikkakaan ei se minua ole helpolla päästänyt, eikä tule päästämään.
Äitienpäivän perinteiset agilitykisat ja tokihan oltiin Iken kanssa mukana. Tuomarina myöskin perinteisesti Sisko Pulkkinen. Tarjolla agilityrata ja hyppyrata, jotka olivat ehkä vähemmän perinteikkäitä ykkösten ratoja ja rimakorkeudetkin 60 cm. Toisaalta meille ihan ok, etteivät radat ole liian suoraviivaisia, ei lähde homma kokonaan lapasesta.
Ensin agirata, jossa kaikki kontaktit ja tarjolla paljon vääriä putkien päitä. Lähtö meille hyvä, ei tarvetta korjailla istumista, vaikka kovasti tuota pojua täytyykin muistutella paikalla pysymisestä. Nähtävästi hallin lattia vilisee muurahaisia... Ensimmäinen rima tippui, mikä ei suuresti ihmetytä, kun treeneissä rimakorkeudet ovat olleet pääasiassa 55 sentissä. Puomi ok, keinulta tuli alas vähän huonosti, olisi pysähtynyt, jos olisi pystynyt, mutta A:lta lähti ilman lupaa. Palautus alastulolle ja siitä sitten HYL. Sitä ennen alla oli kuitenkin vielä toinen riman pudotus ja kielto kepeiltä. Tyytyväinen täytyy kuitenkin olla onnistuneeseen lähtöön ja löydettiin kaikki oikeat putketkin.
Toinen rata olisi siis hyppäri ja sama meno jatkui, rimat 60 cm ja haastavia putkiansoja tarjolla. Edelleen saimme hyvän lähdön ja rata sujui hienosti yhtä pientä kohtaa lukuun ottamatta. Suoran jälkeinen haltuunotto ei hyvä, rima alas ja vielä kielto yhdeltä aidalta. Sama kohta oli haastava monelle muullekin ja siinä taidettiin ottaa eniten virheitä koko radalla. Hyvää vauhtia mentiin, kiellosta huolimatta etenemä radalla oli 4,64 m/s. Tuloksena siis 10 vp ja sijoitus 5. Tuloksellisesti eivät ykkösluokan maksit päässeet juhlimaan, yhtään nollaa ei tällä kertaa ollut kenellekään tarjolla, valitettavasti.
Kivaa oli taas kisata ja luotto lähdön onnistumiseen alkaa pikkuhiljaa vahvistua. Seuraavat kisat taitavatkin olla sitten parin viikon kuluttua Laukaassa. Saas nähdä miten homma toimii muualla, kuin omassa hallissa. Onneksi Laukaan kisat ovat ulkokentästä huolimatta kaukalossa!
