Kisakentillä taas

Äitienpäivän perinteiset agilitykisat ja tokihan oltiin Iken kanssa mukana. Tuomarina myöskin perinteisesti Sisko Pulkkinen. Tarjolla agilityrata ja hyppyrata, jotka olivat ehkä vähemmän perinteikkäitä ykkösten ratoja ja rimakorkeudetkin 60 cm. Toisaalta meille ihan ok, etteivät radat ole liian suoraviivaisia, ei lähde homma kokonaan lapasesta.

Ensin agirata, jossa kaikki kontaktit ja tarjolla paljon vääriä putkien päitä. Lähtö meille hyvä, ei tarvetta korjailla istumista, vaikka kovasti tuota pojua täytyykin muistutella paikalla pysymisestä. Nähtävästi hallin lattia vilisee muurahaisia... Ensimmäinen rima tippui, mikä ei suuresti ihmetytä, kun treeneissä rimakorkeudet ovat olleet pääasiassa 55 sentissä. Puomi ok, keinulta tuli alas vähän huonosti, olisi pysähtynyt, jos olisi pystynyt, mutta A:lta lähti ilman lupaa. Palautus alastulolle ja siitä sitten HYL. Sitä ennen alla oli kuitenkin vielä toinen riman pudotus ja kielto kepeiltä. Tyytyväinen täytyy kuitenkin olla onnistuneeseen lähtöön ja löydettiin kaikki oikeat putketkin.

Toinen rata olisi siis hyppäri ja sama meno jatkui, rimat 60 cm ja haastavia putkiansoja tarjolla. Edelleen saimme hyvän lähdön ja rata sujui hienosti yhtä pientä kohtaa lukuun ottamatta. Suoran jälkeinen haltuunotto ei hyvä, rima alas ja vielä kielto yhdeltä aidalta. Sama kohta oli haastava monelle muullekin ja siinä taidettiin ottaa eniten virheitä koko radalla. Hyvää vauhtia mentiin, kiellosta huolimatta etenemä radalla oli 4,64 m/s. Tuloksena siis 10 vp ja sijoitus 5. Tuloksellisesti eivät ykkösluokan maksit päässeet juhlimaan, yhtään nollaa ei tällä kertaa ollut kenellekään tarjolla, valitettavasti.

Kivaa oli taas kisata ja luotto lähdön onnistumiseen alkaa pikkuhiljaa vahvistua. Seuraavat kisat taitavatkin olla sitten parin viikon kuluttua Laukaassa. Saas nähdä miten homma toimii muualla, kuin omassa hallissa. Onneksi Laukaan kisat ovat ulkokentästä huolimatta kaukalossa!