Lisää kisakokemuksia ja synttärihuumaa

Johan nyt jotakin; hetki sitten noustiin kakkosiin ja nyt meillä on jo kaksi luvaa tästäkin luokasta! Ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos saatiin Tampereella 20.11 agiradalta ja toinen Jyväskylästä 27.11 hyppyradalta. Molemmat kakkos sijoituksilla. Nyt huilitaan kisoista tovi ja treenitaukokin on suunnitteilla joulu-tammikuun vaihteeseen.

Marraskuun lopulla Iksulla oli myös synttäripäivä. :) Pieni pojantyllerö täytti kokonaiset neljä vuotta. Iksu vietti synttärijuhlia aksatreenien merkeissä, vietiin glögiä ja kuppikakkuja, sekä koiramaisia herkkuja treenikamuille. Samalla tietty juhlittiin Iksun hyviä kisatuloksia. Oli meillä lystiä!
Käsittämättömän nopeasti on aika mennyt, vastahan tuo oli ihan pentu ja nyt jo iän puolesta melkein aikuinen. No, onneksi vaan iän puolesta, oikeastihan Iksu on ihan kakara ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuo tuosta ihan heti aikuistukaan. Tässä vielä synttäripoika uuden lelunsa kanssa ennen ja jälkeen, kestihän sitä iloa ihan pitkään. ;)

Aluevalmennuksen tämän vuoden viimeinen kerta oli lauantaina 3.12 Laukaan hallilla Vaajakoskella. Kouluttajanahan meillä on Karstusen Janne ja aiheena tällä kertaa valssit, sokkarit ja takaa leikkaukset. Hyvin perusohjausta siis ja vielä kun samaa ohjausta piti vääntää viidelle peräkkäiselle hypylle, niin johan oli tekemistä. Hauskaa oli ja saatiinhan me hyviä onnistumisia aikaan. Lopun takaa kierrot oli myös aika haastavia ja kotiläksyksi saimme treenata siivekkeen pyöritystä vähän uudella tavalla. Tavoitteena olisi omatoiminen koira ja tiukemmat käännökset.

Kitsi on nyt ollut vihdoin kunnossa (jo peräti useamman viikon) ja pääsipä typy käymään hallillakin aksaamassa. No, kunhan höntsäiltiin ja pidettiin lystiä matalilla hypyillä.

Mitä kuuluu? Missä mennään?

Edellinen blogin päivitys on kesältä ja nyt on jo melkein talvi, ainakin kelien puolesta.

Aika on mennä hujahtanut vauhdilla, ihan huomaamatta salakavalasti normi arkea pyörittäessä. Töitä, ulkoilua, treeniä, kisoja, muutamia eläinlääkäri- ja osteopaattireissuja ja niin edelleen.

Jos aloitetaan noista ei-niin-hyvistä uutisista, jotka liittyvät lähinnä Kitsiin. Ensin syksyllä Kitsi loukkasi oikean takajalan metsälenkillä. Ihan vaan astui huonosti johonkin ja oli sen jälkeen kolmijalkainen. :( Mitään poikkeavaa en itse tuosta löytänyt, mutta onneksi osteopaatti Jerry Ketola oli tulossa Jyväskylään ja saimme vielä ajan hoitoon. Jerry ei myöskään löytänyt jalasta mitään suurempaa, mutta selkeästi Kitsi ei varannut painoa takajaloille tasaisesti ja lihaksista löytyi kireyttä - todennäköisesti siis lihasvenähdys. Kipulääkkeillä ja hihnalenkkeilyllä lähdettiin hommaa korjaamaan. Tästä kun selvittiin, lähes samoin tein jouduttiin lääkärireissulle virtsatietulehduksen takia. Kaksi antibioottikuuria tarvittiin pöpön taltuttamiseen, mutta nyt onneksi vaikuttaisi Kitsi olevan taas kaikin puolin kunnossa. Onneksi vihdoin!

Ike on hoitanut harrastuskoiran virkaa ihan kiitettävästi. Ollaan treenattu omassa viikkotreeniryhmässä, aluevalmennuksen treeneissä ja mm Kataisen Harrin ja Huotarin Peten koulutuksissa. Kisojakin ollaan muutamat kierretty ja niin siinä lopulta kävi, että kakkosluokka kutsui! Toinen LUVA saatiin lokakuussa omissa kisoissa.

Viimeinen LUVA ja SERT saatiin Tampereella 4.11 iltakisoissa.

Muutamat kisat olisi vielä tälle vuodelle tarkoitus juosta ja sitten jäädään ansaitulle talvitauolle.

Lentävä luppakorva

Annamari Sundgren oli valokuvaamassa Laukaan kisoissa ja Ikekin päätyi muutamaan otokseen. Mukava saada pojusta muutama kuva tosi toimissa.

Tulevana viikonloppuna jännitetään agilityn SM-kisoissa, tällä kertaa kuitenkin ihan katsomon puolella. Ensimmäinen vuosi sitten vuoden 2012, kun ei olla Kitsin kanssa mukana. Hieman haikeissa tunnelmissa siis! Isot tsempit kaikille tänä vuonna mukana oleville, nauttikaa!!!

LUVAn kanssa

Niin kun otsikko kertoo, ensimmäinen merkintä Iksun kilpailukirjaan, siis LUVA on totta! Ensimmäiset ulkokisat, kaksi agirataa Laukaan Vihtavuoressa juostiin viikko sitten sunnuntaina ja tuomarina hääri Eeva-Liisa Pohjanen.

Vähän jännitti tuo kisojen lähtötilanne uudessa paikassa, vaikka viikolla olimmekin samaisessa paikassa käyneet onnistuneesti möllikisoissa harjoittelemassa. Lisäksi tuomari halusi pitää vauhdikasta tahtia yllä ja kehotti tulemaan lähtöpaikalle jo siinä vaiheessa, kun edellinen koirakko oli vielä radalla. Tästä vähän purnasimme tuomarinpuhuttelussa ja onneksi tuli lupa halutessaan odotella kaukalon ulkopuolella. Ike kiihtyy vielä sen verran paljon nähdessään toisia koiria radalla, että tuo olisi luultavasti sotkenut meidän lähdöt totaalisesti.

Ekan radan haasteena oli heti alussa pujottelun sisäänvienti pienellä avokulmalla. Sain otettua ihan hyvän etumatkan lähdössä ja muutenkin teimme onnistuneen lähdön. Ike haki kepit hyvin ja vaikka kakkoskeppiin törmäsikin sai oikaistua itsensä virheittä jatkoon. Seuraavaan haasteeseen me sitten kosahdimmekin! Hyppysuoran jälkeinen käännös jäi rytmittämättä ja Ike veti edessä olevaan putkeen. Loppu radasta menikin taas kohtuullisen ok, vaikka yksi rima päätyi maahan ja lentokeinu otettiin uusiksi. Tuloksena siis HYL.

Toinen rata oli lähestulkoon sama rata, kuin eka, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Nyt otin keinun vähän tehokkaammalla käskytyksellä ja Ike löysi jarrut. :) Lisäksi A:lle ja puomillekin muistettiin pysähtyä, rimat pysyivät ylhäällä, sekä pujottelu löytyi. Lopputuloksena siis nolla ja ensimmäinen LUVA. Nollia ei näissä bileissä paljoa jaeltu ja meillä oli nopein, joten pääsimme vieläpä ykköspallille.

Täytyy kyllä sanoa, että melkoinen työvoitto tuo tulos meille on ja olen siitä niin onnellinen. Ihana tuon pojun kanssa on hommia tehdä, vaikkakaan ei se minua ole helpolla päästänyt, eikä tule päästämään.

Kisakentillä taas

Äitienpäivän perinteiset agilitykisat ja tokihan oltiin Iken kanssa mukana. Tuomarina myöskin perinteisesti Sisko Pulkkinen. Tarjolla agilityrata ja hyppyrata, jotka olivat ehkä vähemmän perinteikkäitä ykkösten ratoja ja rimakorkeudetkin 60 cm. Toisaalta meille ihan ok, etteivät radat ole liian suoraviivaisia, ei lähde homma kokonaan lapasesta.

Ensin agirata, jossa kaikki kontaktit ja tarjolla paljon vääriä putkien päitä. Lähtö meille hyvä, ei tarvetta korjailla istumista, vaikka kovasti tuota pojua täytyykin muistutella paikalla pysymisestä. Nähtävästi hallin lattia vilisee muurahaisia... Ensimmäinen rima tippui, mikä ei suuresti ihmetytä, kun treeneissä rimakorkeudet ovat olleet pääasiassa 55 sentissä. Puomi ok, keinulta tuli alas vähän huonosti, olisi pysähtynyt, jos olisi pystynyt, mutta A:lta lähti ilman lupaa. Palautus alastulolle ja siitä sitten HYL. Sitä ennen alla oli kuitenkin vielä toinen riman pudotus ja kielto kepeiltä. Tyytyväinen täytyy kuitenkin olla onnistuneeseen lähtöön ja löydettiin kaikki oikeat putketkin.

Toinen rata olisi siis hyppäri ja sama meno jatkui, rimat 60 cm ja haastavia putkiansoja tarjolla. Edelleen saimme hyvän lähdön ja rata sujui hienosti yhtä pientä kohtaa lukuun ottamatta. Suoran jälkeinen haltuunotto ei hyvä, rima alas ja vielä kielto yhdeltä aidalta. Sama kohta oli haastava monelle muullekin ja siinä taidettiin ottaa eniten virheitä koko radalla. Hyvää vauhtia mentiin, kiellosta huolimatta etenemä radalla oli 4,64 m/s. Tuloksena siis 10 vp ja sijoitus 5. Tuloksellisesti eivät ykkösluokan maksit päässeet juhlimaan, yhtään nollaa ei tällä kertaa ollut kenellekään tarjolla, valitettavasti.

Kivaa oli taas kisata ja luotto lähdön onnistumiseen alkaa pikkuhiljaa vahvistua. Seuraavat kisat taitavatkin olla sitten parin viikon kuluttua Laukaassa. Saas nähdä miten homma toimii muualla, kuin omassa hallissa. Onneksi Laukaan kisat ovat ulkokentästä huolimatta kaukalossa!

Kesää kohti

Kesä tekee tuloaan vauhdilla! Aurinkoa ja lämpöä, mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi. Koirat taitaisi tykätä vähän vähemmästä, mutta tuskin tämä lämpöaalto ihan hirveän kauan kestää. Nautitaan nyt kun voidaan! Ihanasti jo vihertää.

Treenitauko venyi reiluun pariin viikkoon sairastelun takia, mutta vihdoin viime tiistaina pääsimme taas Iken kanssa tositoimiin. Jatilla oli möllikisat ja osallistuimme mölliluokan ja kilpailevien radoille. Tarkoitus pääasiassa saada tehtyä onnistuneet lähdöt ja kontakti. Eka rata oli melko suoraviivainen 1-luokan tasoinen rata, jolla oli kontakteista puomi ja A, ei pujottelua. Lähtö oli siisti ja Ike keskittyi hyvin. Kontaktit nätit, kuten treeneissä. Pidin ihan hyvän tovin pysäreissä ennen vapautusta. Tuloksena nolla ja maksien nopein aika. Palkinnot menivät kuitenkin sivusuun, kun mölliluokassa ei kisaavia palkita.

Toisena ratana oli kisaavien rata. Tarjolla kaikki kontaktit ja pujottelu, sekä vähän enemmän ohjuksellisia haasteita, ainakin meille. Lähdössä yksi palautus istumaan, sitten jäi paikoilleen. Taas hyvät kontaktit, myös keinulla muistettiin pysähtyä. :) Tuloksena lopulta kuitenkin nolla ja taisi olla maksien ainokainen. Voitto siis ja tältä radalta saatiin ihan palkinnotkin. Pätevä pieni Iksu!

Kenen kanssa treenaat?

Saimme tässä jonkin aikaa sitten haastattelupyynnön SAGI:n Putkeen -lehdestä aiheena hyvän treeniryhmän merkitys. Tätä aihetta tulikin sitten pohdiskeltua omissa päissään enemmänkin ja onhan sillä iso merkitys, ainakin minulle. Tilanne olisi ihan sama oli lajina sitten agility, toko tai jokin muu koiraharrastus. Mikä harrastus se on, jos homma menee yksin puurtamiseksi tai jos kemiat ei vaan synkkaa treenikavereiden kanssa. Jos joka kerta treeneistä lähtiessäsi tympii tai muuten vaan ottaa päähän. Ei kyllä hotsittaisi pidemmän päälle treenailut, vaikka huippuosaamista löytyisi kuinka ja neuvoja satelisi.

Saman henkinen porukka luo huikean fiiliksen, hyvän pienen kilpailuhengen, tukee kun olet alamaissa ja antaa tarvittaessa potkuja persuuksille! Meillä on Iksun kanssa juuri tällainen treeniporukka, ihan just meidän näköinen sekalainen seurakunta. Välillä treeneissä nauretaan, välillä halataan ja välillä itketään. Näiden tyyppien kanssa voin jakaa vaikeammatkin asiat tai sitten vaan olla, jos siltä tuntuu. Osan kanssa on jo treenattu useampi jakso yhdessä, osa on liittynyt seuraamme vähän myöhemmin muutaman karatessa muille maille (valitettavasti). Mutta tämä porukka on tällaisenaan täydellinen just näin. :) KIITOS TYTÖT!

Meidän porukka Tiina Karvosen kuvaamana.

Kevättä ilmassa ja aurinkoa vihdoinkin

Kevättä kohti mennään, kaikki merkit viittaavat siihen. Rauhalliset jäälenkit kantohangilla, pitenevät päivät ja ennen kaikkea aurinko! Ja se lämpö, lämpö joka tunkeutuu ihan ytimeen saakka. Mikään ei piristä mieltä paremmin. Tänään tuli jopa otettua kamera mukaan pitkästä, pitkästä aikaa. Kitsi ja Ike nauttivat, ja me kaksijalkaiset varmaan vieläkin enemmän.

On me harrasteltu vähän muutakin kuin ulkoilua. Ike on aksannut säännöllisesti, Kitsi vähäemmän, mutta kuitenkin. Viime viikolla kävimme möllikisoissa harjoittelemassa lähtöjä ja ihan kivasti menikin. Ekalla radalla (putkiralli) lähtö oli lähes täydellinen ja Iksu istua tapitti paikoillaan hienosti. Hirmu kauas en tarkoituksella mennyt, kutakuinkin ensimmäisen esteen kohdille. Radasta itsestään ei jäänyt mainittavaa jälkipolville. Sen verran ehkä, että koiran irtoaminen ja itsenäinen esteosaaminen ovat hyvin hanskassa. Ike kävi tekemässä iloisesti muutaman ylimääräisen putken, siis hyvin omatoimisesti.

Toinen rata oli möllirata, joka piti sisällään myös vain putkia ja hyppyjä (lisäksi muurin). Alku oli meille todella haasteellinen, sillä kahden hypyn ja suoran putken jälkeen koira piti saada ohjattua oikeaan päähän putkea. Linja oli kyllä melko suora, mutta jos ei ollut mahdollista ottaa paljoa etumatkaan, niin haastetta oli. Ike jäi lähtöön toisella yrittämällä ja pysyi hyvin paikoillaan niin, että pääsin ykkös ja kakkos hyppyjen väliin. Alku onnistui vieläpä erittäin hyvin ja koira sukelsi ihan sinne, minne pitikin. Muutenkin rata oli onnistunut, koira oli nyt mukana ohjauksessa ja samalla radalla ohjaajan kanssa. Maaliin nollalla ja tuloksena maksien voitto. Yksi nopeampi koira luokassa oli, mutta koska oli jo kisaava, niin me päästiin ykköspallille. :)

Tässä vielä summittainen ratapiirros mölliradasta.

Toiveissa olisi, että uskoltaisimme lähteä vihdoin ihan virallisiin kisoihin tässä kevään aikana. Lähdön kanssa tulee olemaan haastetta, mutta niitä on vaan pakko alkaa kisatilanteessakin harjoittelemaan. Voi hyvin olla, että ekat kisat menee ihan säädöksi, mutta sittenhän sen näkee. Muutenkin mielenkiintoista nähdä, millaisessa vireessä Ike kisatilanteessa on. Ihan normitreeneissäkin välillä tahtoo kierrokset nousta niin, että hirvittää.

Askel kohti jotain suurta? ;)

Jännää, tänään otettiin huima askel kohti Iksu kisauran avausta. Hommasimme nimittäin agilityn kilpailukirjan ihan tuomarin varmennuksella. :) Kävimme Iken kanssa hengailemassa Jatin kisoissa ja tilaisuuden tullen kysäisin tuomari Ritva Herralalta, josko hän voisi varmentaa yhden kilpailukirjan. Ja sehän onnistui!

Lauantaina Jattilassa kisattiin kolmosten kolme rataa ja samalla ratkottiin Keski-Suomen Piirinmestaruudet. Suureksi harmiksi emme tänä vuonna päässeet Kitsin kanssa mukaan. :( Kesäistä kyyn puremaa seurasi pitkä lepojakso ja sen jälkeen vielä pieni jalan venähdys jatkoi huilia niin, ettei täpätäti ollut vielä kisakuosissa. Jalka on onneksi nyt ok ja pääsemme aloittelemaan kunnonkohotusprojektin. Toivottavasti lokakuun kotikoisoissa pääsisimme taas starttaamaan.

Kisaamisen sijaan vietin päivän talkoilemassa kisatöissä ja samalla pääsin seuraamaan muiden huikeita suorituksia. Illalla edes hieman harmitusta lieventääkseni suuntasimme hallille treenaamaan. Päivän viimeinen kolmosten rata jäi paikoilleen ja käytin toki hyväksi tilaisuutta ison kentän treeniin! Kitsin kanssa vedettiin rata kerran läpi 50 senttisillä rimoilla ja ihan näpsäkästihän se meni, vähän yksi kaarre levisi, mutta mitäpä pienistä.

Iksu haastaa minua hitusen enemmän, vaikkakin homma alkaa jo välillä näyttää ihan kivalle. Lähdöt kohtuu ok, mutta eipä hallissa häiriötä ollutkaan. Kerrankin oli kuvaaja mukana, niin saatiin treenit tallennettua. Tässä parhaat palat koottuna. :)

Agilitypäivitys

Iksun uusi treenijakso avattiin treeniryhmän suunnittelupalaverilla ja pienellä mässäilyllä siinä samalla. Osittain ryhmän kokoonpano pysyi samana, muutama uusi koirakko on kuitenkin mukana tuomassa sopivasti vaihtelua. Tyttöpainotteinen ryhmä Iksun mieliksi. ;) Ensi viikolla alkaa sitten treenit ihan tositoimin.

Eilen lauantaina Ninnu ja Teemu Linna olivat kouluttamassa Jattilassa ja me olimme Iken kanssa Ninnun opissa. Agilitypainotteinen viikonloppu alkoi jo perjantai-iltana Teemun pitämällä luennolla. Mielenkiintoista asiaa agilityn treenaamisesta, kisaamisesta, oppimisesta, koirista ja kouluttamisesta.

Ninnun suunnittelema treeni vaikutti tosi haastavalta ja sitä se olikin. Oikea aikainen rytmitys oli päivän teemana, samasta aiheesta keskusteltiin paljon myös edellisillan luennolla. Rytmitys Iken kanssa on jotain ihan muuta, kuin Kitsin kanssa ja sen sisäistäminen on minulla vielä kovasti vaiheessa.

Tässäpä ratapiirros:

Ensimmäiset haasteet tulivat jo välissä 3-4. Jouduttiin jonkun kerran alkua hinkkaamaan ennen, kuin sain rytmityksen oikeaksi ja sitten se toimikin hienosti. Myös väli 5-7 toi haasteita, Ike olisi mieluusti hypännyt tuon lähellä olevan hypyn, mutta lähti sitten lopulta mukaan ohjaukseen (kunhan ohjaus oli oikein...). Loppuun treenasimme vielä rytmitystä välillä 18-20. Hyvin Ike reagoi oikea-aikaiseen rytmitykseen. Ei tarvita mitään kikkailuja, vaan homma toimii ihan peruskäännöksillä.

Lokakuussa Ninnu ja Teemu ovat tulossa uudemman kerran Jyväskylää ja odotankin treenejä jo innolla. Nyt vaan lisää laadukasta treeniä!

Ei epäilystäkään, se on yhteistyötä!

Keskiviikon treeneissä tuli pitkästä aikaa otettua hieman videota Iken ja minun menosta. Alkuun teimme pätkää hieman pidempänä versiona ja puolen/suunnanvaihdot takaa leikaten. Treeni onnistui hienosti niinkin, mutta ehdottomasti paras veto on tässä, yksi kieputus jäi pois ja ohjaukset sokkareilla:

Nyt Iksun kanssa useampi treeni on mennyt tosi hyvällä fiiliksellä ja on saatu aikaa ihan aksan näköistä menoa. :) Lähtötilanne vaatii vielä paljon työstöä ja treeniä, mutta siinäkin on menty eteenpäin. Mm. tänään olimme Lehtosen Sannan koulutuksessa Haukkuvaarassa ja kaikki lähdöt hyviä. En kylläkään mennyt kovin kauas koirasta, mutta kuitenkin, istui rauhassa paikoillaan ja lähdöt vasta luvalla.

Noin vuosi sitten olimme viimeksi Sanna kurssilla ja siitä olemme kyllä kehittyneet kovasti, Sannankin mukaan. :) Omaan liikkumiseen ja varsinkin liikkeen rytmitykseen täytyy kiinnittää paljon huomiota. Kitsi ja Ike ovat niin erilaiset koirat, että joudun opettelemaan täysin erilaisen ohjaustavan ja oikeastaan koko laji tuntuu ihan erille. Paljon haasteita, mutta niin hurjan hauskalla tavalla!

Istu, istu, istu vaikka maailman tappiin

Lähdössä pysyminen, paikalla istuminen, maltti, rauhoittuminen ja mitä tuohon sarjaan nyt vielä keksisi! Siis Iksun "pieniä" haasteita agilityssä etenemiseen ja myös ihan arkieloon. Lähinnä tuo agin lähtötilanne on ollut treenin alla jo pitempään ja kaikenlaista on kokeiltu. Nyt olemme siis Etoelävän Ellin hallinta/häiriöt kurssilla. Tähän mennessä kertoja on ollut neljä ja ne ovat pitäneet sisällään erilaisia harjoituksia luokse tuloista, koirien ohituksiin ja jokaisen koirakon omaan ongelmaan liittyviin juttuihin.

Luokse tuloja on tehty paljon erilaisilla häiriöillä ja takaisin kääntymisiä houkutuksilta. Ensimmäisen viikon läksynä oli mm. 30 luokse tuloa päivässä (ei siis tietenkään mitään toko luokse tuloja). Nyt olemme keskittyneet Iken kanssa istumiseen. Istumista paikoillaan kaikenlaisista häiriöistä huolimatta. Selkeästi pahimpia tuntuvat olevan ihmishäiriöt! Namit ja lelutkin on pahoja, mutta annas olla, kun Elli kumartuu lepertelemään Iksulle, niin sitä on lähes mahdoton vastustaa. ;)

Tällä viikolla läksynä on siis ollut istuminen ja sitä onkin treenattu ihan päivittäin ja useampaan otteeseen. Nyt lomalla kun on, niin on hyvin ehtinytkin. Agitreenien yhteydessä tehtiin pari istumissettiä. Melko hyvin menikin, vaikka viereisellä kentällä treenattiin ja omat treenikamut kiusasivat leluilla ja kävelemällä, sekä kyykkimällä ympäri kenttää. Kotona tehtiin namihäiriöitä ja ne oli jo aika helppo nakki. Ihan vaan vähän silmät pullistuu päästä, kun pitää niin kovin keskittyä.

Kurssitusta, kisat ja osteopatiaa

Viime viikkoina on huilattu paljon, mutta käyty myös muutamat kurssit Iken kanssa. Pallien poistosta on jäljellä muisto vain, lähinnä ruttuiset rusinat. ;) Leikkauksesta toipuminen kävi kovin nopeasti, vähän turhankin nopeasti, mutta joka tapauksessa agilitystä pidettiin totaalitauko reilun kuukauden. Pari kertaa käytiin hallilla treenaamassa istumista, mutta siinäpä se sitten olikin.

Varsinaiset aksatreenit aloitettiin viimeisellä Julian valmennuksella Haukkuvaarassa. Meidän osalta treenit ei ihan putkeen menneet, oli nimittäin ihan pikkuisen vire tapissa pikku-poijjalla! Ja mm. pujottelu oli unhoittunut kokonaan. Tässä vielä ratapiirrokset treeneistä.

Eilen olimme Jattilassa Katja Ojansivun kurssilla ja käytimme oman aikamme suurimmaksi osaksi lähtötilanteen treenaamiseen. Hyviä vinkkejä Katjalta tulikin ja lähdemme testaamaan, kuinka ne käytännössä saadaan toimimaan.

Lähtöongelmaan haemme ratkaisua myös Etoelävän häiriöt ja hallinta kurssilta. Ensimmäinen kerta teoriaa olikin jo ja huomenna aloitetaan koirien kanssa. Mielenkiinnolla odotan tätä ja toivottavasti saadaan hyviä neuvoja ja opastusta ihan normielämäänkin. :)

Kitsi pääsi huikean puolen vuoden kisatauon jälkeen taas radalle. Toukokuun perinteikkäät Äitienpäiväkisat pidettiin ei-perinteisesti jo lauantaina. Tuomari oli kuitenkin hyvinkin perinteisesti Sisko Pulkkinen. Kaksi agilityrataa oli tarjolla, molemmat profiililtaan oikein mukavia.
Ensimmäisellä radalla Kitsu ei meinannut pysyä nahoissaan ja lähti hiippailemaan lähdössä. Ykkös rima ei tästä tykännyt ja siitä vitonen. Muuten virheetön rata, sijoitus 7, mutta ohjaaja oli totaalisen kuutamolla.

Toisella radalla saatiin puristettua nolla, sijoituksella 4. Ohjaajan kisaamattomuus kuitenkin näkyy ja radalla olin useampaan otteeseen koiran tiellä ja menossa itse esteille... Onneksi Kitsi on niin taitava ja hoitaa homman, kuin homman kotiin! Lisää kisoja pitää saada alle, jos meinataan SM:iin lähteä!

Viime tiistaina Kitsi ja Ike kävivät osteopaatti Jerryllä hoidettavina. Molemmilta oli kyllä hyvinkin tarvetta käsittelylle, Kitsillä lanneranka ja Ikellä rintaranka. Kitsin ongelmajalasta, oikeasta etusesta, löytyi myös kireä hauis (jänne). Samaa kohtaa hoidettiin myös reilu vuosi sitten, kun jalkaa sairastettiin. Onneksi mitään pahempaa ei tälläkään kertaa löytynyt!

Loppuun vielä muutama kuva Iksu "the pojan-tylleröstä" ja Kitsistä!

Niks ja naks

Niin siinä sitten kävi, että lääkäritäti teki niks ja naks, lähit Iksulta pallit veks! Toivotaan, että pikkumies muuttaa edes hieman viisaammaks. ;)

Kastraatiopäätös kypsyi tässä talven aikana ja lopullinen päätös syntyikin sitten hyvin nopeasti. Ike ei tosiaankaan ole mikään hormoonihyrrä tai ongelmatapaus pahimmasta päästä, mutta keskittymiskyvyn puute, tietty heräilevä puollustusvietti  ja machoilu puhuivat toimenpiteen puolesta. Ja kun jalostuskäyttökään ei nyt mikään pakollinen juttu meille ole, niin en oikein keksinyt järkevää syytä säilyttää Iksun "miehisyyttä".

Toimenpideaika varattiin torstai-illaksi Animagille Palokkaan ja sinne pieni mies jätettiin unille.

Vajaan tunnin kuluttua palasimme hakemaan heräilevän toipilaan kotiin. Juuri ja juuri tolpillaan pysyvä koira autoon ja särkylääkkeet mukaan. Muuten hoito-ohjeiksi tuli 10 päivän hihnalenkki- ja kauluripakko. No, kaulurin voi korvata housuilla silloin, kun Iksu ei ole itsekseen. Pääasia on, ettei poitsu pääse nuolemaan haavaa. Ainakaan tähän mennessä haava ei ole ollut ollenkaan kiinnostava, eikä siis varmaan kipeäkään. Meno tahtoo jo nyt yltyä mahdottomiin sfääreihin, saa nähdä minkälaista aktivointia tarvitaan viikon kuluttua! ;)

Ensimmäinen ilta kaulurin kanssa oli hieman epämieluinen, johtuen varmaankin osittain krapulasta. Kitsi oli myös hyvin huolissaan pikkuveikasta ja halusi osallistua potilaan hoitoon. Yritti ensin jopa tunkea itsensä samaan pönttöön, mutta totesi onneksi paremmaksi vaihtoehdoksi olla vaan ihan lähellä!

Nyt pari vuorokautta leikkauksen jälkeen elo pönttöpäänä luonnistuu kuin näin olisi ollut aina. Häntä heiluu ihan jatkuvasti ja elämä on vaan niin nastaa! Iksu myös tunkee itse päänsä takaisin kauluriin, kun sitä laitetaan takaisin ulkoilujen ja ruokailun jälkeen. Oven pielet paukkuu, jalat on mustelmilla, eikä portin avaaminenkaan tuota ongelmia. Lisäksi Ike on keksinyt oivan tavan kauhoa tavaroita, mm. sukkia kauluriin, kuljetella niitä ympäriinsä ja välillä antaa kunnon tapporavistukset saalille!

Saas nähdä onko tuosta operaatiosta mitään hyötyä! Toiveissa kun olisi, että aivot löytyisivät jostain (missä ikinä ovat piilosilla olleet) ja jonkinmoinen keskittymiskyky myös! Ans kattoo ny... Jospa kuitenkin pallitonna on hyvä olla! ;)