Agility SM-13 Kirkkonummella

Taas se on vuoden kohokohta agilityn osalta ohi ja olihan rankka viikonloppu. Perjantaina aamupäivällä lähdimme ajelemaan kohti Kirkkonummea ja takaisin kotona olimme myöhään sunnuntai-iltana. Matkassa Kitsi ja Ike, Simmi oli viety jo aikaisemmin mökkilomalle Saarijärvelle.

Perjantain iltakisoihin olin ilmoittanut Kitsin yhdelle agiradalle ihan kisapaikkaan tutustuminen mielessä. Tuomarina makseilla oli Seppo Savikko ja rata virtaava, mutta mentävissä oleva.

 

Vesisade ehti onneksi hellittää ennen meidän vuoroa ja hyvillä mielin lähdimme radalle. Puomin alastulo oli tosi hidas, kun Kitsi päätyi kontaktille vinoon ja jouduin odottelemaan, että korjasi tilanteen. Onneksi tuosta ei virhettä tullut, mutta aikaa tietysti paloi ja ihanneaika ylittyi 2,77 sekunnilla. Tällä tuloksella sijoitus oli 24.

Lauantaina oli perinteisesti joukkuekisat. Kitsin kanssa avasimme JAT:n maksien kisan tuloksella 6,62. Puomin alastulo ja pieni aikavirhe. Rata oli melko haastava ja tuloksen sai ainoastaan 24 kaikkiaan 71 joukkueesta. JAT:n maksijoukkue jäi myös ilman tulosta.

 

Loppupäivä jännitettiinkin sitten muiden suorituksia ja jännitettävää tosiaankin riitti! JAT:n medijoukkue lähti finaalikierrokselle ensimmäiseltä sijalta. Ankkurit Päivi ja Taavi tekivät sen mitä odotettiinkin; nopean nollan ja ensimmäinen JAT:n suomenmestaruus oli totta! Mahtava joukkue, niin paljon onnea Päivi ja Taavi, Heidi ja Albert, Jari ja Kettu, sekä Riikka ja Veikko!

Sunnuntaiaamuna vuorossa oli yksilökisan hyppyradat. Makseilla tuomarina oli Allan Mattson ja meidän vuoro oli toiseksi viimeisessä erässä. Ehdin jopa syömään hotellilla kunnon aamupalan ennen kisapaikalle siirtymistä.

 

Meille Kitsin kanssa rata oli oikein sopiva ja ihanneaikakin kohtuullinen. Pientä hakemista välillä 17-19, mutta muuten kohtuu sujuvaa menoa ja saimme kuin saimmekin nollan kasaan! Ensimmäistä kertaa siis SM-kisojen finaaliradalle Kitsin kanssa, JIHUU!!!

Finaaliin pääsy tiesi tietysti pitkää odotusta , sillä maksien rata oli päivän viimeinen. Kitsi jo paljon kisoja kiertäneenä osaa onneksi ottaa rennosti ja nukkua häkissä. Ikelle tälläinen reissu oli ensimmäinen laatuaan, mutta onneksi pikkupoika on myös rento kaveri. Ainoastaan häkkiasia vähän tuotti harmia, kun hotellissa illalla poju päätti tunkeutua ulos kevythäkistään. Kisapaikalla kevythäkkiin ei siis ollut enää luottamista ja suuntasimme paikalliseen Mustiin ja Mirriin ja ostimme Ikelle ihan oman kunnon metallihäkin. Siinä sitä sitten pötköteltiin uudessa häkissä ja kuulosteltiin kisafiiliksiä. Hyvähermoinen pieni mies. :)

 

Finaaliin starttasimme Kitsin kanssa sijalta 53. Onneksi puoliltapäivin alkanut sade loppui juuri ennen rataantutustumista ja selvisimme kutakuinkin kuivina, vain märkä nurmi kasteli kengät. Finaaliradan tuomaroi Tuomo Pajari. Tämä oli Tuomon viimeinen tuomarointi, sillä hän ilmoitti jättävänsä nämä hommat kokonaan. Ikävää, sillä olen aina pitänyt Pajarin radoista!

Agiradalle lähdin todella hyvällä ja rauhallisella fiiliksellä, yllättävää miten vähän sitä loppujen lopuksi jännitti! Radalla ei ollut oikeastaan mitään pahoja tilanteita, puomin kontaktit otin tosi rauhassa, jotta turhia virheitä ei tulisi. Ja  mikä mahtava olo olikaan, kun Kitsi ylitti viimeisen riman ja tiesin, että sehän oli NOLLA!

Sijoituimme tällä tuloksella meidän toisissa SM-kisoissa 15. Ihan hyvin 221 koirakon sakissa!