Kärmeksen kohtaaminen

Viikko sitten sunnuntai-iltana olimme metsälenkillä Kivilammen takana, nautiskelimme mustikoista ja löysimme jopa muutaman kantarellin. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, kun Kitsi jättäytyi jälkeen ja jouduimme sitä jopa odottelemaan. Ensin ajattelin, että mustikat vain vievät voiton matkan jatkamisesta, ne kun ovat Kitsin suurta herkkua. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun koira viimein saavutti meidät ja laittautui samoin tein pitkälleen, tajusin ettei kaikki ole ihan ok. Tutkin jalat pikaisesti, mutta mitään näkyvää vikaa en huomannut. Oikea takajalka ei näyttänyt kuitenkaan toimivan ihan normaalisti. Seuraavaksi suunta suorinta tietä autolle, matkaa sinne oli kuitenkin toista kilometriä. Loppumatkasta jouduin jo laittamaan Kitsin hihnaa, jotta saimme pidettyä edes jonkinlaista vauhtia. Kaksikymmen kiloisen koiran kantaminen kävi kyllä mielessä, mutta kivikkoinen polku olisi tehnyt tehtävästä vähän liian haastavan. Tilanteesta olisi puuttunut vielä se, että olisin taittanut omatkin jalkani.

Autolle ja kotiin tutkimaan, mikä jalkaa vaivaa. Löysinkin selvästi turvonneen ja aristavan kohdan oikeasta takajalasta. Karvat pois ja syy tilanteeseen selvisi heti: kaksi punaista jälkeä ja mustunut kohta. Perhanan kyy! Soitto päivystävälle eläinlääkärille Tuhatjalkaan ja sieltä käskettiin tulemaan heti paikalle.


Puremasta noin tunti, turvotus tässä vaiheessa lähinnä puremakohdassa

 

Olimme lääkärissä vähän yli yhdeksän ja pääsimme hoitoon heti. Lääkäri tutki jalan ja sanoi selväksi tapaukseksi. Koira nesteytykseen ja kipulääkettä kankkuun. Tässä vaiheessa Kitsi ole selvästi kivulias ja käveleminen todella hankalaa. Siirtyi kuitenkin omin jaloin huoneesta toiseen ja pääsimme odottelemaan nesteytyksen ajaksi rauhallisempaan tilaan.

Tipassa

Pari tuntia siinä vierähti ja yhdentoista jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään kotiin. Homma ei kuitenkaan ollut vielä siltä päivältä ohi. Ohjeeksi saimme runsasta juomista ja virtsan pitäisi myös alkaa erittymään. Kitsi joi hyvin pienellä lihatilkalla höystettyä vettä ja yhden maissa yöllä päästiin pissalle. Vielä lisää juomista ja torkkujen välillä käytiin ulkona. Yö meni omalta osaltani melko vähillä unilla, mutta onneksi Kitsi näytti kuitenkin alkavan toipua.

Aamulla hain apteekista kipulääkkeet ja vahvat opioidit veivät Kitsin tehokkaasti tokkuraan. Muutama päivä menikin sitten ihan huumeissa, mutta nyt viikon jälkeen tilanne näyttää hyvälle. Ensi viikolla täytyy käydä kontrolli verikokeissa ja toivotaan parasta, ettei myrkky ole tehnyt kovin suurta tuhoa.

Puremakohta vuorokauden jälkeen: turvotus levinnyt koko jalkaan ja mustelma suurentunut.

Neljä vuorokautta puremasta. Toisena aamuna puremakohdasta tuli hieman verta,
nyt kohtaan on muodostunut rupi. Jalka edelleen turvoksissa ja musta. 

Viikko puremasta, turvotus ja mustelma hävinnyt lähes kokonaan. 

Kitsi lähestulkoon oma ihastuttava itsensä. :)