Jatkoajalla

Vielä saatiin mummelille jatkoaikaa. Olin jo tässä reilu viikko sitten kutakuinkin varma, että Simmin päivät olivat nyt sitten tässä. Olin valmistautunut pahimpaan niin, kuin siihen nyt ylipäätään voi valmistautua, surrut ja murehtinut. Kaikki alkoi yli kolme viikkoa sitten, kun huomasin Simmin ontuvan pahasti vasenta etujalkaa. Hetken jalkaa tutkittuani löysin pienen syylämäisen patin varpaiden välistä ja sitä mummeli aristi selvästi.

Jouduimme tietenkin odottelemaan viikonlopun yli tiistaihin ennen, kuin pääsimme lääkärille. Pahkura oli hieman kasvanut tuossa ajassa ja käveleminen oli entistä huonompaa. Linkutimme Tassuvaaran vastaanotolle ja lääkäri Marjut tutki tassun ja sanoi sen olevan kokonaisuudessaan hieman turvonnut ja varsinkin syylä oli punoittava ja tulehtunut. Saimme antibioottikuurin ja kipulääkkeet kotiin viemisiksi, muuta tuolle ei oikein voinut siihen hätään tehdä.

Kipulääkkeet ja antibiootit auttoivat vain hieman, antibiootit lähinnä rauhoittivat Simmin vuotavat silmät, mutta syylä jatkoi kasvamistaan. Seuraavalla viikolla taas soitto lääkärille ja uusi aika perjantaiksi. Tälle reissulle lähdinkin sitten mielessä ajatus, ettei mitään ehkä olisi enää tehtävissä. Yli neljätoista vuotiaalle koiralle kun ei ole oikein järkevää alkaa kovin suuria operaatioita tekemään, ei ainakaan koiran kannalta ajateltuna.

Marjut-lääkäri tutki tassua uudelleen, jalka ei ollut enää aivan niin turvonnut, vaikkakin syylä oli kasvanut selvästi ja kipeäkin se oli vielä. Jotain uutta kuitenkin löytyi, syylän alla/vieressä oli selvästi tuntuva paise. Pahkura vaikutti olevan ns. irtonainen, mutta tosi kipeä ja todennäköinen syy ontumiseen. Päädyimme siihen, että jalka kuvataan ja katsotaan sitten, mitä tehdään. Simmi antoi kohtuullisen hyvin kuvata jalan ilman mitään rauhoituksia ja kuva näytti onneksi sen, ettei varpaiden luustossa ollut poikkeavuutta. Uusi antibioottikuuri, saman tien 17 vuorokautta, matkassa lähdimme vielä koko porukalla kotiin.

Nyt kuuria on syöty reilu viikko ja pahkura on pienentynyt selvästi, syylä on kutistunut myös ja ontuminen loppunut lähes kokonaan. Mummeli on myös piristynyt päivä päivältä ihan silmissä ja mennä lemputtaa taas omalla tyylillään, välillä pukkihyppyjä tehden. Nyt mennään siis jatkoajalla ja nautitaan näistä päivistä, jotka saadaan vielä viettää yhdessä.

Muutama alkukesästä otettu kuva mummelista. Silloin ei vielä ollut tietoakaan tulevasta tassuongelmasta.