Voihan murheenkryyni! Lähes saman tien, kun Kitsin etujalka on alkanut kestää kutakuinkin normaalin liikkumisen, kävi taas kehnosti. Tämän iltaiselta Hiihtomaan metsälenkiltä kiirehdittiin sitten suorinta tietä eläinlääkärille.
Kesken lenkin huomasin Kitsin pysähtyvän nuolemaan jalkaansa ja menin mukaan ihmettelemään, mitä sieltä löytyy. Ja verinen varvashan sieltä löytyi. Ikävästi olimme vielä kohtuullisen kaukana autosta, keskellä metsää. Pikaisen tilannearvion tehtyäni laitoin Kitsin hihnaan, puhelimen navin päälle ja suuntasimme suorinta reittiä autolle. Onneksi haava ei vuotanut pahasti.
Autolle päästyämme puhelin soittokäyttöön ja metsästämään eläinlääkäriä kellon ollessa 18:45. Onneksi Vaajakosken Univet on tiistaisin auki aina klo 20 saakka ja siellä oli jopa aikaa ottaa meidät vastaan. Viiden minuutin kuluttua olimme lääkärillä ja Kitsi hoitopöydällä. Rauhoituspiikki kankkuun ja unille. Haavan huuhtelu, v-mallisen palkeenkielen reunojen siistiminen, tikkaus ja jalan paketoiminen vei kaikkinensa reilun tunnin. Kotiin lähdimme hoiperrellen antibiooteilla, kipulääkkeillä ja hoito-ohjeilla varustettuina.
Nyt sitten odotellaan 10-12 päivää tikkien poistoon ja toivotaan, että varvas alkaa parantua hyvin ja pikaisesti. Lopuksi vielä kuva, joka kertoo kaiken Kitsin fiiliksistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti