Täi tilanne alkaa onneksi helpottaa. Myös Simmin kutka alkaa rauhoittua ja rapsuttelut ovat enemmänkin satunnaisia. Nyt olen käynyt koirat päivittäin läpi, kammannut ja irroittanut kaikki löytämäni öttiäiset. Mummelista niitä on ainoastaan löytynytkin ja aina vaan vähenevässä määrin. Samalla olen tutkaillut taskulampun valokelassa onko ne vielä elossa ja muutama epämääräisesti heiluva on silmiin osunut. Suurin osa on tietysti död ja määräkin tosiaan enää murto-osa lähtötilanteesta.
Treenaamaan ei nyt olla tietty hallille päästy ja ainakin loppuviikko ollaan vielä karanteenissa. Toivottavasti ensi viikolla taas päästään normieloon ja hallilekin. Ärsyttää, nyt kun vihdoin pääsisimme Kitsinkin kanssa treenaamaan, niin sitten tulee tällainen sotku! No elämä on. ;)
 |
| Simmi ja Simmin huulien oma elämä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti