Ike kasvaa

Pieni poika ei enää tunnukaan kovin pienelle. Kiloja viime lauantain punnituksessa 10,3 ja ipanan kantaminen alkaa käydä työstä. No eipä tuota duracel pupua enää paljoa tarvitse kanniskella, sen verran vikkelästi jalat jo vievät. Ja kohta päästään eroon niistä ihanista naskaleista, jes! Osa etuhampaista on jo tippunut, lähtivät ihan yllättäen, en edes huomannut niiden heiluvan. Ja ikenistä pilkistää uusia valkoisia hampaan alkuja.


Pienen ja ison tassu, mutta kumpi on kumpi?

 

Myös alkava mörkökausi nostaa päätään. Puhistelua ilmenee pääasiassa illalla ulkoillessa, pimeässä kaikki näyttää ihan erilaiselle. Jotkut ihmisetkin ovat niin epäilyttävän näköisiä :/ Onneksi namipalat auttavat asiassa ja mörköily unohtuu ainakin vielä helposti.

Kitsin kanssa on käyty treenaamassa ihan säännöllisesti ja intoa tuntuu piisaavan. Välillä mennään jopa siinä hallinnan rajamailla, tai ehkä jopa pimeällä puolella. Saa nähdä kuinka sunnuntaina käy, kun olisi tarkoitus avata tämän vuoden kisakausi JAT:n omissa kisoissa Killerillä. Agiradoille ei vielä ole asiaa, mutta onneksi mukana on yksi hyppyrata. Puomin treenaaminen on kyllä edennyt oikeinkin mukavasti, mutta kisavalmis se ei ole. Treeneissä ollaan jo päästy puomia boxin kanssa tekemään ihan radassakin.

Ike on kyllä niin hauska koiranalku. Välillä ihan järkyttävän rasittava, ilkikurinen, sekä tottelematon. Ja toisena hetkenä taas niin fiksu, suloinen ja tottelevainen. Ja kukahan lie lankeaa siihen viattomaan "en se minä ollut" -ilmeeseen ihan liian helposti!

 

Lopuksi vielä muutama kuva Killeriltä. Lumipenkka tarjosi hauskaa viihdykettä, kun paakit vierivät alas rinnettä ja niitä piti saalistaa niin tosissaan.