Unohtumaan oli myös päässyt se, kuinka nuo pienet koiran alut valloittavat. Kuinka mieletöntä onkaan seurata pennun touhuja, sen tutustumista uuteen suureen maailmaan ihan läheltä. Uteliaanan ja luottavaisena, uskoen, ettei mitään pahaa voi tapahtua.
Mutta siinähän sitä onkin! Että pystyy sen luottamuksen säilyttämään, että pystyy suojelemaan pientä ja tarjoamaan parhaa mahdolliset eväät elämälle. Kaikkeni teen ja vielä vähän enemmän. "Ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti